Leena Krohn: Umbra: silmäys paradoksien arkistoon

Leena Krohn on niitä kirjailijoita, joiden kohdalla vähän hävettää, ettei ole tullut luettua hänen tuotantoaan enemmän. Koen Krohnin kuuluvan suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpiin ja samalla erikoisimpiin kirjailijoihin Ennen Umbraa olen lukenut Krohnilta ainoastaan vuonna 2006 ilmestyneen Mehiläispaviljongin. Siinä, kuten Umbrassakin, ihastuin erityisesti Krohnin tapaan käsitellä ihmisyyttä. Hän kuvaa ihmisenä olemiseen liittyvää tuskaa suorasti ja kaunistelematta, mutta silti jotenkin ymmärtäväisellä ja lempeällä tavalla.

Umbra on lääkäri, joka on kiinnostunut paradokseista ja äärettömyyden mysteereistä. Sairaalan lisäksi hän tekee vuoroja Uupuvain avuksi kutsutulla klinikalla, jonne ihmiset voivat tulla purkamaan erilaisia elämäänsä liittyviä ongelmia. Lisäksi Umbra työskentelee tutkimuskeskuksessa nimeltä Kielteisen vuorovaikutuksen tutkimuskeskus, jossa hän pyrkii selvittämään sekä poistamaan raiskaajien ja murhaajien syitä tehdä pahoja tekojaan. Työssään Umbra törmää erilaisiin, usein hyvin absurdeihin ihmisyyden ongelmiin, jotka saavat hänen pohtimaan muun muassa moraalia, pahuutta, identiteetin muodostumista ja ihmisen suhdetta maailmaan. Umbra toimii teoksessa eräänlaisena ihmisyyden ja elämän objektiivisena havainnoijana ja filosofisena pohdiskelijana. 

Koin Umbran samalla kertaa sekä hyvin helpoksi että hyvin vaikeaksi kirjaksi. Helpoksi siinä mielessä, että Krohnin kieli on ihanan vaivatonta ja kaunista. Vaikeaksi sikäli, että jokainen lause tuntuu olevan ladattu täyteen merkityksiä, allegorioita tai intertekstuaalisuutta. Krohnin teksti on siinä mielessä hyvin runouden kaltaista. Jokainen lause ja sattumus tuntuvat monitasoiselta ja tarkkaan harkituilta. Luonnehtisinkin Umbraa hitaaksi kirjallisuudeksi. Lukemiselle täytyy varata aikaa. Lukujen välillä on usein pysähdyttävä mietiskelemään aiemmin luettua ennen kuin voi siirtyä seuraavaan lukuun.

-

Leena Krohn: Umbra: silmäys paradoksien arkistoon

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1990

Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 133