Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Gillian Flynn: Kiltti tyttö (WSOY, 2013)

Alkuteos: Gone Girl

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 2012

Suomentaja: Terhi Kuusisto

Sivumäärä: 447

-

Olen viime aikoina viettänyt lukuhetkiä mukavuusalueeni ulkopuolella eli rikoskirjallisuuden parissa. Gillian Flynnin trillerin lisäksi yöpöydälläni on keikkunut Anna Janssonin kahdesta ensimmäisestä Maria Wern –dekkarista painettu yhteisnide. En pidä juurikaan rikoskirjallisuudesta, koska se on hyvin leimallisesti viihteellistä, ja useimmiten haen lukemaltani hieman enemmän. Viihteelle on kuitenkin välillä oma paikkansa ja siksi yritän toisinaan pienellä uteliaisuudella lukea kirjoja, jotka ovat keränneet paljon lukijoita. Gillian Flynnin Kiltti tyttö on ollut näkyvästi esillä eri kirjablogeissa ja patsastellut myös kirjakauppojen myydyimpien kirjojen listalla.

Kiltti tyttökään ei ole kuitenkaan säästynyt viihdekirjamaisilta maneereilta. Romaanin heikkoutena ovat monet kielelliset kömpelyydet, epäilyttävä arvomaailma ja teennäisen tyylitelty kerrontatapa. Osasin kuitenkin odottaa näitä kaikkia enkä halunnut kirjaa lukiessani takertua niihin liikaa. Tea with Anna Karenina -blogin Noora on ruotinut hyvin Flynnin romaanin ongelmia. Suosittelen lukemaan hänen tekstinsä, jos kaipaa lisää kriittistä näkökulmaa Flynnin bestselleriin. Itse arvioin romaania lähinnä oman lajinsa eli viihteellisen trillerin kontekstissa enkä lähde vertaamaan romaania laadukkaampiin teoksiin.

Kiltti tyttö kertoo valovoimaisesta pariskunnasta Amysta ja Nickistä, joiden suhde on alkuun kuin unelmaa, mutta rupeaa vuosien saatossa oudolla tavalla vinoutumaan. Nickin ja Amyn viides hääpäivä alkaa pahaenteisen omituisissa tunnelmissa ja päättyy Amyn katoamiseen. Nickin ja Amyn kodista löytyvät kamppailun jäljet, mutta Nick vaikuttaa suhtautuvan tilanteeseen yllättävän rauhallisesti. Kun kaiken lisäksi alkaa vähitellen paljastumaan, että Nickillä on jotain salailtavaa, median ja poliisin epäilyt alkavat kohdistua perinteiseen tyyliin aviomieheen. Romaanissa vaihtelevat sekä Nickin että Amyn näkökulmat, minkä ansiosta lukijallakin on pääsy syvälle henkilöhahmojen mieleen ja kokemukseen.

Kiltti tyttö on varsin kelpo viihderomaani. Blogeissa on ylistetty erityisesti sen odottamattomia juonikuvioita ja hyytävää jännittävyyttä. En ole kovin hyvä ounastelemaan etukäteen rikoskirjallisuuden juonenkäänteitä, joten Kiltti tyttö onnistui vetämään matot varsin tehokkaasti minunkin jalkojeni alta. Henkilöhahmoihin on tuotu kiehtovalla tavalla psykologista syvyyttä, kun heidän toimintansa motiiveja haetaan heidän lapsuuden traumoistaan ja persoonallisuudenpiirteistään sekä tavasta käsitellä sosiaalisia odotuksia. Toisaalta samalla Nick ja Amy ovat psykologisilta ominaisuuksiltaan hyvin yksinkertaistettuja ja toimivat usein näihin nähden hieman epärealistisen suoraviivaisesti ja johdonmukaisesti.  

Joskus erityisen suositut populaarikulttuurin ilmiöt saattavat tuoda esiin mielenkiintoisia, leimallisesti tähän aikaan kuuluvia piirteitä yhteiskunnastamme. Koen, että Gillian Flynnin Kiltti tyttö edustaa uudenlaista älykkäämmän oloista populaarikulttuuria. Perinteisesti viihteelle on ollut keskeistä samaistumisen kokemuksen tuottaminen lukijalle tai katsojalle. Nykyään kirjallisuudessa, televisiossa ja elokuvissa näkyy yhä useimmin läpeensä pahoja tai epämiellyttäviä henkilöhahmoja, joihin ei pysty millään tavalla samaistumaan. Myös Kiltissä tytössä tuotetaan lukijalle kokemus siitä, kuinka hän hakee kirjan henkilöhahmoilta samaistumispintaa turhaan. Lukijalle vilautetaan mahdollisuutta samaistua romaanin henkilöhahmoihin, mutta se mahdollisuus myös riistetään odottamattomalla tavalla. Tällaisen populaarikulttuurin tuottama nautinto onkin pikemminkin älyllistä tarkkailua kuin emotionaalista identifioitumista. Katsojan ei tarvitse olla kokemuksessaan tunteillaan läsnä vaan hän voi tarkkailla henkilöhahmoja ja tarinaa objektiivisesti ja ulkopuolelta. Nick ja Amy ovat näennäisesti hyvin samaistuttavia nykyaikaisen viihdekirjallisuuden henkilöhahmoja. He ovat New Yorkista, korkeasti koulutettuja ja trendikkäitä. Toisaalta he eivät halua olla samanlaisia kuin kaikki muut vaan pyrkivät luomaan elämästään ja parisuhteestaan jotain erityistä. Amy ja Nick muistuttavat itse asiassa hyvin paljon David Nichollsin Sinä päivänä -romaanin Emmaa ja Dexteriä. Alkutilanteen asettamista odotuksista huolimatta Nick ja Amy osoittautuvat kuitenkin molemmat epämiellyttäviksi henkilöhahmoiksi. Heidän luonteen vikansa ja traumaattiset kokemuksensa saavat heidät tekemään hyvin huonoja valintoja. Itse lukijana päädyin jatkuvasti  hakemaan Amysta ja Nickistä jotain tarttumapintaa huomatakseni vain, ettei sellaista ole eikä ole tarkoituskaan olla.

Eniten ilahduin Kiltin tytön kiehtovalla tavalla vinoutuneesta maailmankuvasta. Omalla kierolla tavallaan Kiltti tyttö on myös absoluuttinen rakkaustarina, kaikkien rakkaustarinoiden todellinen rakkaustarina. Se vie parisuhteen ideaalit, kuten luottamuksen, sitoutumisen ja toisen ihmisen tuntemisen, äärirajoilleen. Se vastaa kysymykseen, milloin voi olla aivan varma, että toinen ihminen on sitoutunut parisuhteeseen täysin ja kokonaan eikä koskaan kaipaa enää mitään muuta. Siinä rakastavaiset todella saavat toisensa kauttaaltaan ja kokonaan, kunnes kuolema heidät erottaa.

Kiltistä tytöstä on pidetty kovasti ainakin näissä blogeissa: Booking it some more, Kirsin kirjanurkka, Anna minun lukea enemmän, Lukuisa, Nenä kirjassa, Aamuvirkku yksisarvinen, Oota, mä luen tän eka loppuun, Kirjoihin kadonnut, Järjellä ja tunteella, Kirjasfääri, Rakkaudesta kirjoihin ja Sonjan lukuhetket.