Marjane Satrapi: Persepolis ja Persepolis 2

Persepolis ja Persepolis 2 ovat Ranskassa asuvan iranilaisen Marjane Satrapin omaelämäkerrallisia sarjakuvateoksia. Ne ilmestyivät alun perin ranskaksi neljässä osassa, mutta Suomessa Otava ja Like ovat julkaisseet Satrapin tarinan kahdessa osassa samaan tapaan kuin Yhdysvaltojen painokset. Kaksiosaisesta omaelämäkerrasta on tehty myös animaatioelokuvasovitus, joka ilmestyi vuonna 2007 ja sai Oscar-ehdokkuuden parhaan animaatioelokuvan kategoriassa. La petit lectrice -blogin Katri on kirjoittanut hiljattain Satrapin uudemmista suomennoksista Pistoja sekä Luumukanaa. Hän on niin ikään bloggaillut myös Persepoliksesta.

Satrapin karkea mustavalkoinen piirrostyyli tuo mieleen Spiegelmanin Mausin. Itse pidän yleensä enemmän tyylitellymmästä sarjakuvasta. Toisaalta koen, että samalla tavalla kuin Mausissa, myös Persepoliksessa yksinkertaisempi piirrostyyli antaa tilaa ja painoarvoa hyvälle tekstille ja sanomalle.  

Marjane Satrapi: Persepolis

Persepoliksen ensimmäinen osa kertoo Marjanen lapsuudesta 70-luvun alusta 80-luvun alkuun. Samalla se kuvaa Iranin poliittista historiaa kuten islamistista vallankumousta vuonna 1978 sekä Iranin ja Irakin välille puhjennutta sotaa vuonna 1980. Ensimmäinen osa päättyy siihen, kun Marjanen vanhemmat lähettävät hänen Wieniin turvaan sodalta sekä opiskelemaan länsimaisessa koulussa. Marjanen vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja poliittisesti hyvin valveutuneita. He edustavat Iranin yhteiskunnan jokseenkin länsimaistunutta osaa, jolle sopeutuminen islamistista vallankumousta seuranneeseen fundamentalistiseen hallintoon, sen tiukkaan uskontoon pohjautuvaan lainsäädäntöön ja propagandaan on hyvin vaikeaa ja periaatteiden vastaista.

Persepoliksen kohdalla toteutuu taas vanha klisee: teos osoitti länsimaisen typeryyteni ja todisti lähes kaikki ennakkoluuloni ja mielikuvani Iranista ja iranilaisesta kulttuurista vääriksi. Se opetti myös, kuinka vaikeissa oloissa ihmiset voivat jatkuvasti elää mutta samalla kuinka rakas kotimaa ja oma kulttuuri ovat heille siitä huolimatta. Toisaalta yllättävintä Persepoliksessa ei ollut minulle se, kuinka erilaisia iranilaiset ovat vaan se, kuinka samanlaisia he ovat. Huolimatta tiukoista laeista ja uskonnollisista vakaumuksista myös he istuivat, ainakin 80-luvulla, iltaa toistensa kotona ”normaaleissa vaatteissa” ilman huntua, juovat viiniä, kuuntelevat englanninkielistä musiikkia ja käyttävät meikkiä. Ainoa ero on se, että toisin kuin tällä siellä nuo kaikki normaaliin elämään kuuluvat asiat olivat poliittista vastarintaa ja niiden toteuttamiseen vaadittava uskallus ja rohkeus jokapäiväistä. Toisaalta uskon, että Persepoliksen kohdalla on otettava huomioon myös se, että Marjanen vanhemmat edustavat ylempää koulutettua sosiaaliluokkaa, jonka elintavat saattavat olla hyvin toisenlaiset kuin monen muun iranilaisen.



Marjane Satrapi: Persepolis 2

Persepolis 2 käsittelee Marjanen vuosia Wienissä, hänen kohtaamistaan länsimaisen kulttuurin kanssa sekä paluustaan takaisin Iraniin. Siinä missä ensimmäinen osa keskittyy melko paljon Iranin historiaan, toinen osa keskittyy enemmän Marjanen henkilökohtaiseen kasvamiseen, aikuistumiseen ja yksinäisyyteen vieraassa kulttuurissa. Marjanen kulttuurisen identiteetin kriisi ja toiseuden tunne idästä tulleena maahanmuuttajana länsimaissa 1980-luvulla ei kuitenkaan tihku sarjakuvan sivuilta joka käänteessä vaan on enemmänkin taustalla häälyvä Marjanen ongelmien ja epäonnisten sattumien juuri. Marjane vaikuttaa ihan tavalliselta ulkomailta Wieniin tulleelta opiskelevalta nuorelta, mutta jokin yhteiskunnassa jotenkin haraa häntä vastaan. Nuoreen Marjaneen on yllättävän helppo samaistua. Toisaalta ehkä juuri tämän samaistumisen takia, pidin Persepoliksen ensimmäisestä osasta enemmän. Toisen osan Wienin tapahtumat ovat yllättävällä tavalla ankeampia kuin sodan tai fundamentalistisen hallinnon harrastamien kauheuksien kuvaus. Toinen osa ei ole hieno selviytymistarina siitä, kuinka iranilainen nainen selviytyy muuttamisesta uuteen maahan ja sopeutumisesta uuteen kulttuuriin säilyttäen samalla kytköksen omiin juuriinsa ja omaan etniseen identiteettiin. Toisen osan kuvaus Marjanen vuosista Wienissä on oikeastaan masentavaa luettavaa. Todellisuuden ankeus Wienissä on jotenkin omituisella tavalla karumpaa kuin Marjanen ja hänen perheensä selviytyminen sodasta ja fundamentalistisen hallinnon kohtuuttomilta rangaistuksilta. Ehkä ankeinta siinä on juuri se, että vaikka Marjane pääsee lopulta ”turvaan” länsimaihin, hänen elämänsä osoittautuu silti yhtä karuksi, vain toisella tavalla.

-

Marjane Satrapi: Persepolis. Iranilainen lapsuuteni.

Alkuteos: Persepolis

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 2000/2001

Suomentanut: Taina Arne

Kustantaja: Otava

Marjane Satrapi: Persepolis 2. Kotiinpaluu.

Alkuteos: Persepolis 3 ja Persepolis 4

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 2004/2005

Suomentanut: Taina Arne

Kustantaja: Like