Tämän kuun aikana on tullut
tehtyä jonkin verran kirjaostoksia, joten ajattelin tähän väliin tehdä
tällaisen kirjablogien keskuudessa perinteeksi muodostuneen ostosesittelyn.
Alkukuusta tuli koluttua jonkin
verran antikvariaatteja ja löysin kaksi melko pitkään etsinnässä ollutta
teosta. Toinen on Simone de Beauvoirin Mandariinit
2 ja toinen Philip Rothin Ihmisen
tahra. Mandariinien toista osaa ja
nimenomaan Kirjayhtymän painoksena olen kaipaillut sen jälkeen, kun löysin
viime kesänä teoksen ensimmäisen osan. Nyt se sitten löytyi ja maksoin 13,50
euroa mukisematta. Sen verran löytönä sitä pidän. Ensimmäinen osa on jo luettu,
mutta blogipostaus on vielä tulossa piakkoin. Saa nähdä, milloin ehdin toiseen
osaan. Ihmisen tahra ei välttämättä
ollut mikään erikoinen antikvariaattilöytö, mutta itselleni kyseistä kirjaa ei
vain ole sattunut aikaisemmin eteen. Tämä on niitä harvinaisia tapauksia,
joissa olen lukenut kirjan kurssia varten, pitänyt siitä älyttömästi ja silti
jättänyt sen kesken. Tosin tässä tapauksessa puuttumaan jäi ihan vain muutama kymmenkunta
sivua lopusta, koska oli vain niin hillitön opiskelukiire. Hinnaksi tuli 6,50
euroa, mikä nätistä kovakantisesta tuntuu aika kohtuulliselta.
Viime viikonloppuna tuli myös
vähän hulluteltua Stockmannilla, vaikka minulle tulee joka kerta ihmismassan
keskellä seistessäni halu ruveta huutamaan kurkku suorana. Sen verran
epäinhimillisestä tilanteesta on kyse. Edulliset kirjat veivät voiton kuitenkin
siitäkin tunteesta. Mieluisin löytö oli Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia kovakantisena kympillä. Luin
ihan hiljattain Eugenidesin Middlesexin ja
ihastuin ikihyvikseni, joten Naimapuuhia tuntui houkuttelevalta. Middlesexistäkin on
tulossa blogipostaus siis ihan lähiaikoina. Mukaan lähti myös pari jo hetken
aikaa kiinnostanutta pokkaria, jotka ovat Ian McEwanin Polte ja Barbara Demickin Pohjois-Koreaa käsittelevä Suljettu maa. Sovituksen
luettuani Ian McEwan on ollut muodostumassa jonkinlaiseksi
lempikirjailijakseni. Pohjois-Korea taas on viime aikoina ollut niin tapetilla
ja olen kirjasta kuullut kehujakin, joten kiinnostukseni heräsi. Pokkarit
maksoivat 3,90 euroa/kappale.
Ihmisen tahra on loistava kirja, hyvä että sinulla on syy lukea se käytännössä uudestaan :) Kirja on omalla "saatan lukea joskus toistekin" -listallani, joka on kohtuullisen lyhyt (koska elämän pituus on rajattu). En muista tarkkaan, mitä kaikkea paljastui lopun missäkin vaiheessa, mutta muistan ainakin sen että kirja sai hyvän päätöksen ja jätti siten hyvän maun suuhun.
VastaaPoistaItsekin panostan yleensä enemmän noihin lukemattomiin kuin jo luettuihin, mutta Ihmisen tahra oli kyllä niin hyvä, että ihan odotan päästä lukemaan tiettyjä suosikkikohtia. Esimerkiksi muistan Faunian ex-miehen käynnin kiinalaisessa ravintolassa olleen lukukokemuksena jotenkin pysäyttävä yhdistäessään sotaan liittyvän hirvittävyyden kiherryttävän mustaan huumoriin. Houkuttelevaa kirjassa on toki sekin, että lopusta löytyy se muutama lukematon sivu :)
Poista