JP
Ahonen on tamperelainen sarjakuvataiteilija ja kuvittaja. Hänen piirtämänsä
kulttisarja Villimpi Pohjola kertoo yliopistossa opiskelevasta kaveripiiristä,
joka kuluttaa aikaansa baareissa ja opiskelija-asunnoissa vältellen varsinaisten
opintojen tekemistä. Sarjaa on julkaistu vuodesta 2003 lähtien Aamulehden sunnuntailiitteessä ja sen
kolmas kokoelma Kypsyyskoe oli vuoden
2011 Sarjakuva-Finlandia
-ehdokkaana. Myös JP Ahosen toinen sarja, Journalisti-lehdessä
vuodesta 2009 ilmestynyt Puskaradio,
oli niinikään ehdokkaana Sarjakuva-Finlandian saajaksi tänä vuonna. Villimmän
Pohjolan kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät omakustanteina vuosina 2007 ja 2009
ja niiden painokset myytiin jo aikaa sitten loppuun. Pelinavaus on nämä kaksi osaa yksiin kansiin koottuna sekä lisäksi
jonkin verran myös ennen julkaisematonta materiaalia.
JP Ahosesta on mainittava, että
hän on faneilleen äärimmäisen hyvin omistautunut sarjakuvataiteilija. Tämän
vuoden Tampere kuplii -sarjakuvafestivaaleilla hän istui kahtena päivänä
signeeraamassa juuri ilmestyneitä Pelinavaus
-teoksia ja pitkistä jonoista huolimatta taiteili jokaiselle halukkaalle
näyttävän piirroksen teoksen kansilehdelle. Mieheni sai omaan kappaleeseensa
toiveidensa mukaan upean jättiläisrobotin.
Pelinavauksen sarjakuvat koostuvat sivun kokoisista värillisistä
stripeistä. Piirrostyyli on todella hienoa ja huoliteltua. Kuvissa on paljon
hauskoja yksityiskohtia ja jälki on tyylikkään näköistä. Ainoa miinuspuoli on
se, että sarjassa esiintyy kymmenen eri henkilöhahmoa, joita on välillä hieman
hankala erottaa tosistaan. Hahmot on kyllä esitelty sisäkannessa, joten ne voi
siitä aika ajoin tarkistaa, mutta ainakin itselläni meni hetki, ennen kuin
pääsin kärryille kuka oli kukakin.
Suurin osa kokoelman stripeistä
kuvaavat toisistaan irrallisia hetkiä ja tarinoita henkilöhahmojen elämästä,
mutta osa tarinalinjoista kestää useamman stripin ajan. Näitä pidempiä
tarinalinjoja pidin hieman yksitoikkoisina, kun taas monet yksittäiset stripit
olivat oivaltavalla tavalla todella hauskoja. Mieltymykseni Villimpään
Pohjolaan saattaa liittyä olennaisella tavalla se, että sijoitun lähes
täydellisesti sen kohderyhmään. Hahmojen yliopistoarki, gradustressi ja
tietynlainen akateeminen itseironia ja kyynisyys tarjoavat hyvin vahvoja
samaistumiskohteita. Teos käsittelee hyväntahtoisella huumorilla myös
nykyopiskelijan kokemia paineita aikuistumiseen ja niin sanottujen ”oikeiden
asioiden” tekemiseen kuten työntekoon ja lastenhankintaan. Toki teos käsittelee
myös hyvin yleisiä kaveripiiri-aiheita kuten parisuhde ja sinkkuus.
Pelinavauksessa viitataan myös moniin populaarikulttuurin ilmiöihin
kuten televisiosarjaformaatteihin, elokuviin ja videopeleihin. Suurin osa
tällaisista parodioista toimii Villimmän Pohjolan opiskelijaelämäkontekstissa hyvin,
mutta osa on myös hieman liian päälleliimattuja. Hienoja hetkiä Pelinavauksessa ovat tilanteet, joissa
sarjan hyvin arkirealistinen kerronta saakin hieman omituisia ja absurdejakin
käänteitä. Esimerkiksi muutaman stripin ajaksi sarjakuvahahmot korjautuvat ”kesälomittajilla”
Rouva Virtasella, Jeesuksella, mustakaavulla ja kesy-kyyhkyllä.
Pelinavauksen myötä Villimpi Pohjola pääsi ehdottomasti
suosikkisarjakuvieni joukkoon. Sen muutamat heikot hetket antaa helposti
anteeksi, kun vastapainona on nokkelaa, samaistuttavaa ja kaiken lisäksi tyylikkäästi
piirrettyä sarjakuvaa.
-
JP Ahonen: Villimpi Pohjola:
Pelinavaus (Arktinen Banaani, 2013)
Sivumäärä: 160
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina iso ilo.