Jyrki Vainonen: Tornit

Kävin kuuntelemassa pari vuotta sitten Vainosen haastattelua Tampereen Teatterin yhteydessä olevassa Kahvila Kivessä. Tuolloin hän luki otteen Torneista ja sen perusteella kiinnostuin jo silloin hänen romaanistaan, vaikka se vasta nyt sitten lopulta eksyi käsiini. Kirjastokaistan sivuilla on videopätkä Prosak-proosaklubilta, jossa Vainonen lukee samaista otetta Torneista kuin silloin Kahvila Kivessä.

Tornit on Vainosen kolmas romaani. Teosta on vaikea kategorisoida varsinkin kun Suomessa on keksitty hirvittävä käsiteviidakko juuri tällaiselle kirjallisuudelle. Tyydyn tässä nyt vain suurpiirteiseen yläkäsitteeseen spekulatiivinen fiktio siksikin, että olen jostain lukenut Vainosen karsastavan määritteitä scifi tai fantasia.

Tornit kertoo Henrikistä, nuoresta miehestä, jonka äiti on kuollut ja jättänyt täsmälliset ohjeet jäänteidensä hautaamiselle. Jos Henrik paloittelee hänen ruumiinsa ja hautaa eri osat ohjeiden mukaisiin paikkoihin, tämä saa äitinsä näkijän lahjat. Lahjojen sijaan tulee kuitenkin sade ja tulva, ja Henrik ajautuu lautalla kummalliseen unenomaiseen maailmaan. Hän muun muassa oleskelee hetken Barnrenin kaupungissa, jossa kasvatetaan amoreiksi kutsuttuja ihmistä muistuttavia kasveja. Näiden lemmikkien tai leikkikalujen ansiosta ihmiset ovat hylänneet kokonaan keskinäiset seksuaaliset suhteensa ja toteuttavat seksuaalisia halujaan amoreiden kanssa, jotka noudattavat kaikkia käskyjä ja toiveita.  Vainosen romaanin juonta on hyvin vaikea tiivistää, koska siinä tapahtuu paljon monella eri tasolla. Yhtäältä se kertoo Henrikin seikkailusta uuteen maailmaan ja toisaalta samalla seikkailusta häneen itseensä ja omaan menneisyyteensä sekä suhteeseensa omaan siskoonsa ja äitiinsä.

Vainonen kuvaa romanissaan ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta hätkähdyttävän raa’alla mutta samalla kiehtovalla tavalla. Ihmisten ruumis on vääristynyt, esiintyy sekä vieraana ja kiihottavana että tuttuna ja hävettävänä. Seksuaalisuus on nautintoa ja väkivaltaa, luonnollinen halu, mutta samalla jotain kieroa ja sairasta. Kuitenkin ruumiillisuus ja seksuaalisuuskin ovat vain sivujuonne tarinassa, joka käsittelee enemmänkin koko identiteetin rakentumista suhteessa omaan perheeseen sekä muihin ihmisiin ja olentoihin. Tornit käsittelee monella tapaa myös ihmisyyttä ja sen rajoja.

Toinen mielenkiintoinen ja hämmentävä osa Torneja on sen kuvaama maailma. Lukemisen aikana huomasin useaan kertaan pohtivani, missä Henrik oikeastaan on. Omassa unessaan, mielessään, äitinsä luomassa maailmassa vai jossain toisessa, täysin Henrikistä erillään olevassa, todellisuudessa? Vainonen tuntuu antavan vihjeitä kaikkien mahdollisuuksien olemassaololle mutta ei anna mitään lopullisia vastauksia. Tornit onkin mielestäni sellaiselle lukijalle, joka pitää siitä, ettei kirjailija anna lukijalle armoa missään vaan vaatii lukijaa sopeutumaan ja selviytymään lukemastaan. Itselleni Tornit oli kuitenkin pikemminkin eräänlainen kuriositeetti. Se oli kiinnostava ja kiehtova, hyvin jännä ja hämmentävä lukukokemus, mutta ei elämää tai maailmaa muuttava.

-

Jyrki Vainonen: Tornit (Tammi, 2009)

Sivumäärä: 239