Ian McEwan: Vieraan turva

 

Epäilemättä brittien tämän hetken merkittävimpiin kirjailijoihin lukeutuva Ian McEwan aloitti uransa makaabereilla ja groteskeilla novelleilla. Vieraan turva on hänen toinen romaaninsa ja on selkeää jatkumoa aiemmille teoksille, vaikka sen makaaberius tai raakuus onkin huomattavasti hienovaraisempaa. Vieraan turvaan perustuva elokuva ilmestyi 1990.

McEwanin Sovitus on yksi suosikkikirjoistani, ja McEwanin voisi sanoa olevan nykykirjailijoista se, jonka tuotanto minua tällä hetkellä kiinnostaa eniten. Vieraan turva vain lisäsi kiinnostustani entisestään. Luin romaanin yhdeltä istumalta. Teos on melko ohut, mutta se pitää myös otteessaan. Romaani kertoo englantilaisesta pariskunnasta Marysta ja Colinista, jotka ovat tulleet Venetsiaan lomalle. He tutustuvat paikalliseen pariskuntaan Robertiin ja Carolineen, josta alkaa vähitellen paljastumaan outoja asioita.

Romaania leimaa läpikotaisin hyvin hienovarainen pahaenteisyys, jonka vuoksi kirjaa on vaikea laskea käsistään. Teos on yksityiskohtiaan myöten tarkkaan rakennettu, hallittu kokonaisuus. Juuri erilaisten sattumusten hienovaraisuus luo teokseen jännän tunnelman. Monet tapahtumat ovat päällisin puolin melko tavallisia ja omituisiinkin juttuihin Mary ja Colin suhtautuvat suhteellisen tyynesti. Romaani osoittaa, miten odottamattomiin tapahtumiin on vaikea reagoida välittömästi, kun ne tunkeutuvat keskelle arkista lomamatkaa. Satunnaisista sattumuksista ja merkeistä syntyy kuitenkin koko teoksen läpi suodattuva pahaenteisen ahdistava tunnelma. Colin ja Mary tuntuvat jatkuvasti ajelehtivan vaaran ja tavallisen lomamatkatilanteen välillä.

”Tulisitteko te uudestaan?” Caroline kosketti Colinin käsivartta. ”Lupaatteko tulla uudestaan.”

Colin vastasi kohteliaasti mutta epämääräisesti. ”Kyllä tietenkin.”

Mutta Caroline ei antanut periksi: ”Ei, minä tarkoitan sitä, se on erittäin tärkeätä.” Mary oli tulossa heitä kohti ja Robert nousi myös pystyyn. Caroline alensi ääntään. ”Minä en pääse alas portaita.”

Mary seisoi heidän edessään mutta kuullessaan Carolinen kuiskivan hän jatkoi kulkuaan kohti kirjahyllyä ja poimi sieltä aikakauslehden. ”Meidän pitäisi varmaan lähteä”, hän huhuili.

Kiitollisena Colin nyökkäsi ja oli kohottautumaisillaan kun Caroline tarrasi häntä käsivarresta ja sanoi hiljaisella äänellä: ”Minä en pääse ulos.”

Yksi romaanin teemoista on rakkauden, seksuaalisuuden, alistamisen ja väkivallan kietoutuminen toisiinsa. Caroline selittää Marylle, että rakkaus on sitä, kun antaa toisen tehdä itselleen mitä tahansa. Romaani tuo esiin, kuinka ajatuksen tasolla alistumisessa toisen väkivallalle onkin tietynlaista pyyteetöntä antautumista ja täydellistä luottamusta toiseen. Carolinen ja Robertin suhteesta uhkuva vaarallisuus lähentää myös Colinia ja Marya, mutta suloisella tavalla. Väkivalta ja vaara on heidän välillään vain näennäisesti läsnä, mutta luovat silti keskinäistä kiintymystä, intohimoa ja luottamusta. Kyse ei ole pelkästään seksuaalisesta kiintymyksestä vaan myös henkisestä lähentymisestä. Kuitenkin väkivallan ja rakkauden kietoutumisessa toisiinsa tuntuu olevan romaanin henkilöille myös jotain pelottavan koukuttavaa. Raja näennäisen ja todellisen vaaran välillä on hiuksenhieno.

Vieraan turva on mielestäni taidokkaasti rakennettu tarina. Yksi osa sen viehättävyyttä oli minulle myös se, että Colinin ja Maryn suhde on hyvin kauniisti kuvattu sortumatta kuitenkaan yliromantisointiin. Teos luo myös mielenkiintoisen kuvan matkustamisesta. Se kertoo, kuinka irtautuminen omasta arkitodellisuudesta ja asettuminen vieraaseen paikkaan toisaalta jännittää ja kiihottaa mutta voi tuntua myös vaaralliselta ja ahdistavalta. Yllättävät ja odottamattomat tapahtumat tulevat todennäköisemmiksi, mutta samalla ne ovat jotenkin epätodellisia, koska ne ovat irrotettuja omasta tutusta elinpiiristä. Ian McEwan aloittaakin romaaninsa mielenkiintoisella lainauksella Cesare Pavese -nimiseltä italialaiselta runoilijalta: ”Matkustaminen on brutaalia. Se pakottaa ihmisen luottamaan vieraisiin ja kadottamaan näköpiiristään tuon kaiken kodin ja ystävien tutun turvan. Ihminen on lakkaamatta poissa tasapainosta. Mikään ei ole hänen paitsi olennaisuudet – ilma, uni, unet, meri, taivas – kaikki mikä viittaa ikuiseen tai siihen mitä me siitä kuvittelemme”.

-

Ian McEwan: Vieraan turva (Otava 2010)

Alkuteos: The Comfort of Strangers

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1981

Suomentaja: Marja Alopaeus

Sivumäärä: 138