Jean Rhys syntyi Dominican
saarivaltiossa 1890 ja muutti jo kuusitoistavuotiaana opiskelemaan Englantiin.
Rhys oli ajalleen melko boheemi nainen ja työskenteli muun muassa tanssityttönä
ja taiteilijoiden mallina. Suurimman osan tuotannostaan Rhys kirjoitti jo 20-30
-luvuilla, mutta tuolloin hän ei saanut vielä ansaitsemaansa huomiota
kirjallisuuspiireissä. 40-luvulta lähtien hän katosi julkisuudesta pitkäksi
ajaksi, kunnes julkaisi 1966 teoksensa Siintää
Sargassomeri. Romaani kertoo Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanissa ullakolla asuneen hullun kreolinaisen
Bertha Masonin tarinan. Vasta sen myötä Jean Rhys saavutti arvostetun ja
kehutun naiskirjailijan aseman.
Kvartetin saatesanoissa Anna Lassila kuvaa Rhysin naishahmoja: ”Koko
tuotannossaan Jean Rhys erittelee feminiinisen psyyken passiivisuutta,
itsetuhoisuutta ja depressiivisyyttä, ja hän tekee sen älykkäämmin kuin kukaan
sukupolvensa naiskirjailijoista.”
Sanat passiivisuus, depressiivisyys ja itsetuhoisuus kuvaavat hyvin myös Kvartetin päähenkilöä Marya Zelliä.
Marya on persoonana muistutus siitä, kuinka voimakkaasti ihminen on tunteidensa
armoilla, kuinka hauras mieli voi olla ja kuinka ohut on järjen ja hulluuden
raja. Marya ei varsinaisesti menetä järkeään, ainakaan yhtä näyttävällä tavalla
kuin Bertha Mason, mutta hän tuntuu jotenkin häilyvän järjen ja hulluuden
välitilassa. Ainakin itsestäni lukijana tuntui kun Marya saattaisi hetkellä
millä hyvänsä tehdä jotain järjetöntä ja peruuttamatonta.
Kvartetin alussa Pariisissa oleskelevalle englantilaiselle Maryalle
selviää, että hänen miehensä on joutunut vankilaan. Englantilainen pariskunta
Hugh ja Lois Heidler alkavat auttamaan rahattomaksi jäänyttä Maryaa hyvin
avokätisesti ja pian herra Heidlerin ja Maryan välille syntyy suhde. Kvartetin asetelma on siis hyvin perinteinen,
mutta harvemmin tällaisen tilanteen sosiaalisiin ja psykologisiin oireisiin on
pureuduttu näin syvällisesti. Kvartetti kuvaa
ihmisten välisten suhteiden monimutkaisuutta ja arvaamattomuutta, kun
jokaisella on omat tulkintansa siitä, mitä tapahtuu ja mistä on todella kyse.
Hahmot tuntuvat jatkuvasti puhuvan ja käyttäytyvän kuin muiden ihmisten
ajatukset ja toimet olisivat seurapiirien yhteisesti jaettua tietoa.
Lopputuloksena tuntuu olevan se, ettei kukaan ole selvillä ihmisten
todellisista tunteista tai aikomuksista eikä kukaan siksi pysty luottamaan
keneenkään. Maryallekin toisten avunannon hyväksyminen merkitsee antautumista
muiden ihmisten juonitteluille ja pahansuopuudelle.
Rhysin kerronta on jotenkin hyvin
niukkaa ja kliinistä. Maryan häilyminen hulluuden ja järjen rajalla tuntuu
siksikin niin ahdistavalta, että se olisi jotenkin täysin sopimatonta ja
epänormaalia niin läpeensä järkevän ja hallitun kerronnan lomassa. Kerronta
heijastaa kuvaamansa Pariisin seurapiirien hillittyä ja järkevää käyttäytymistä,
jonka alla kuitenkin ihmiset vellovat epävarmoissa ja ahdistavissa
tunnetiloissaan. Anna Lassila ilmaisee saatesanoissaan hieman kryptisesti, että
”[r]hysin kirjailijanlaatu on enemmän yksilöpsykologiseen syvyyssuuntaan kuin
horisontaaliseen yhteiskuntakritiikkiin viettävä”. Ymmärrän hänen tarkoittavan
sitä, että vaikka Maryan onnettoman tilan taustalla on yhteiskunnallinen
vääryys, se kertoo kuitenkin jotenkin enemmän Maryasta itsestään persoonana
kuin hänen yhteiskunnallisesta asemastaan naisena. Hän on kuin luontaisesti
altis yhteiskunnalliselle ja sosiaaliselle uhriutumiselle.
Kvartetti oli nopealukuinen ja taitavasti kirjoitettu kirja.
Kuitenkin kertojan kylmän ja kuivan oloinen suhtautuminen päähenkilöönsä jättää
lukijankin melko etäälle tarinasta. Kvartetti
oli minulle enemmänkin älyllinen kirja kuin tunteita tai kokemuksia
herättävä. Se syventyy tarkkaan naisen psyykeeseen ja siihen, minkälaiseen
tilaan epätoivoiset olosuhteet, ympäristön käyttäytyminen ja erilaiset
ristiriitaiset tunteet voivat hänet ajaa. Kvartetti
on myös aikansa vapaamielisyyden ja kaksinaismoralismin kuva.
-
Jean Rhys: Kvartetti (Otava,
2000)
Alkuteos: Quartet
Ilmestynyt ensimmäisen kerran:
1928
Suomentaja: Hanna Tarkka
Sivumäärä: 229
Rhys on yksi kirjallisista suosikeistani. Harmi vain, että Rhysin teoksista yleensä vain Siintää Sargassomeri saa bloginäkyvyyttä. Siintää Sargassomeri on asetelmiltaan kuitenkin hyvin erilainen, kuin nämä harmaat ja melankoliset kaupunkikuvaukset. After Leaving Mr. McKenzie; Good morning, Midnight ja Voyage in the Dark ovat myös tutustumisen arvoisia.
VastaaPoistaJa olen ihan samaa mieltä, etteivät Rhysin kirjat ole niinkään voimakkaita tunnekokemuksia, enemmän ne tarjoilevat älyllistä nautintoa.
Sargassomeri on tullutkin luettua jollain kurssilla aikoinaan ja se oli tosiaan hieman erilainen kuin tämä. Minulla on vielä ollut hieman vaikeuksia saada kunnon otetta Rhysistä. En ole vielä ihan varma, mitä mieltä olen hänen armottomasta tavasta käsitellä omia naishahmojaan. Tavallaan ne ovat todella raivostuttavia, mutta ehkä juuri siksi jotenkin aitoja.
PoistaJa jos biografismiin haluaa heittäytyä, niin Rhysillä itsellään oli aika kurja elämä. Moni tarina on varmasti kirvonnut omista kokemuksista. Muistaakseni etenkin Voyage in the Darkia on sanottu omaelämäkerralliseksi.
Poista