Taskunovellit (toim. Vilja-Tuulia Huotarinen)

10.6.

Rakas päiväkirjani, olen tavannut ihanan miehen. Hän on hellä, komea ja fiksu. Oikeastaan onni, että kohtalo heitti meidät yhteen vasta nyt: minua hävettää kun vain ajattelenkin, että hän olisi nähnyt minut pari vuotta sitten, sen kypsymättömän ja lapsellisen abin. Hänen nimensä on Petri Tamminen ja hän on kirjailija. Kirjailijat ovat ihania. Eivät tietenkään kaikki, monet heistä luulevat itsestään liikoja ja esiintyvät esim. televisiossa, mutta Petri on ihana. (Petri Tamminen: Erään ihailijan päiväkirjasta)

Viime helmikuussa Tampereella järjestetyillä Elävän kirjallisuudenfestivaaleilla kävin kuuntelemassa novellipotpuria, jossa osa Taskunovellit -kokoelman kirjoittajista luki vuorollaan otteen omasta novellistaan. Tilaisuudesta muotoutuikin ainutlaatuisen riemukas, kun kuuntelemaan hiljentynyt yleisö ja muut kirjailijat purskahtivat hillittömään nauruun Petri Tammisen lukiessa omaa novelliaan ”Erään ihailijan päiväkirjasta”. Tammisen itseironia on hauskuudessaan voittamaton. Novellin kertoja on rakastunut kirjailija Petri Tammiseen, ja hänen ylistyssanansa kirjailijan taidoille ovat vuolaat: ”Olen lukenut kaikki hänen romaaninsa ja tiedän, että jonakin päivänä ne vielä palkitaan ansioidensa mukaan, mutta syvällä sisimmässään hän on lyyrikko.” Tammisen novelli pääsikin todellisiin oikeuksiinsa kirjailijan itsensä lukemana.

Vilja-Tuulia Huotarisen toimittama novellikokoelma Taskunovellit koostuu kahdestatoista lyhyestä noin kymmenen sivun mittaisesta novellista. Kokoelman kirjoittajiksi on saatu kerättyä mielenkiintoisen värikäs joukko. Nimekkäimpiä kokoelman kirjoittajia lienevät Petri Tammisen lisäksi esimerkiksi Riku Korhonen, Tuomas Kyrö ja Sirpa Kähkönen. Mielenkiintoista oli myös päästä lukemaan novellit Eino Santaselta ja Ville Hytöseltä, jotka ovat enemmän kunnostautuneet runoilijoina kuin prosaisteina. Mukavana lisänä kokoelmasta löytyy myös Tommi Musturin sarjakuvanovelli. Jäin kuitenkin kipeästi kaipaamaan kokoelman toimittajan Vilja-Tuulia Huotarisen esipuhetta, jossa olisi voitu avata hieman enemmän kokoelman taustoja. Minua jäi kiinnostamaan, miksi tällainen teos on haluttu tehdä, millä tavalla sen kirjoittajat ovat valikoituneet ja minkälaisia ohjeita kirjoittajille on annettu esimerkiksi novellien pituuden suhteen.

Mitään erityistä yhtenäistä teemaa Taskunovelleilla ei näyttäisi olevan. Aiheet ja tyylit vaihtelevat paljon. Kuitenkin lähes jokaisessa novellissa tuntui olevan jotain hyvin suomalaista. Moni novelli selkeästi ironisoi suomalaista yhteiskuntaa ja perinteikästä suomalaista mielenmaisemaa. Jotkut novellit kuvasivat suomalaisuutta turhankin tutulla tavalla, kun taas toiset toivat sitä mielenkiintoisella ja tuoreella tavalla esiin. Yksi suosikkinovelleistani oli Rosa Meriläisen ”Pieni naiskaartilainen”, joka sijoittuu Tampereelle sisällissodan aikaan. Näkökulma on tyttärensä kanssa kirkkoon piiloutuneen punaisen äidin, jonka hätä ehtii riipaisemaan syvältä muutamankin sivun aikana.

Lyhyys toi novelleihin mukavaa napakkuutta. Koska tekstimäärä on hyvin rajallinen, novellit tuntuvat keskittyvän vain yhteen ideaan tai teemaan. Tekstimäärän vähäisyys on varmasti kirjailijalle haaste, mutta monien novellien kohdalla pieneen tilaan on saatu särmikkäästi tiivistettyä se kaikkein olennaisin ja koskettavin. Omaan makuuni novellien taso vaihteli kuitenkin paljon. Esimerkiksi Tuomas Kyrön novelli ”Kaksijakoinen Raimo” käsitteli lihavuutta mielestäni aivan liian yksioikoisesti ja makaaberin liioitellusti. Novellista puuttui kokonaan se hienovaraisuus, joka on novellistiikan lajissa kauneinta ja kutkuttavinta. Petri Tammisen ja Rosa Meriläisen novellien lisäksi ihastuin erityisesti Anu Holopaisen novelliin ”Yksi kaksi kolme neljä viisi NYT!”. Novellissaan Holopainen on onnistunut tavoittamaan lapsuuden, kesän ja maaseudun ihanan hentoina ohimenevinä välkkeinä. Kaksi ystävystä kokevat päivän aikana onnea, pelkoa ja pilkahduksen jostain aivan uudesta tunteesta ja yhteydestä, jolle ei ole vielä edes nimeä. Tiina Raevaaran novelli ”Puutarhurin tyttäret” on puolestaan piristävän erilainen novelli kokoelman muiden novellien keskellä. Olen aikaisemmin ihastunut Raevaaran kummallisiin ja unenomaisiin todellisuuksiin lukiessani hänen novellikokoelmansa En tunne sinua vierelläni.  ”Puutarhurin tyttärissä” on samaa kauniin vinksahtanutta tunnelmaa kuin hänen kokoelmassaankin ja on siten ehtaa Raevaaraa.

Taskunovellit ovat lukeneet myös Hanna, Kirsi, Jokke, Maria ja Morre.

-

Taskunovellit (toim. Vilja Tuulia Huotarinen; Karisto 2013)

Kirjoittajat: Anu Holopainen, Ville Hytönen, Riku Korhonen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Laura Linstedt, Rosa Meriläinen, Tommi Musturi, Tiina Raevaara, Eino Santanen, Petri Tamminen, Taija Tuominen.

Sivumäärä: 137