Alison Bechdel: Fun Home: A Family Tragicomic

Alison Bechdel: Fun Home: A Family Tragicomic (Mariner Books 2006)

Sivumäärä: 232

-

Alison Bechdelin omaelämäkerrallisessa sarjakuvaromaanissa Fun Home on niin paljon hyvää, etten tiedä mistä aloittaa. Pelkään kirjoittaa ylistyssanoja, sillä ne luovat odotuksia ja kaikkein parhaimmat lukukokemukset tulevat odottamatta. Älkää siis antako liikkaa painoarvoa mielipiteelleni, kun sanon, että Bechdelin mestariteos pistää kaikessa älykkyydessään ja moniulotteisuudessaan minut lukijana auttamattomasti polvilleni. Vau! Mikä teos!

Alison Bechdel tuli tunnetuksi ”Dykes to Watch Out For” -sarjakuvastripin tekijänä, mutta hänen varsinainen läpimurtonsa oli 2006 ilmestynyt sarjakuvaromaani Fun Home. Teos on myös suomennettu nimellä Hautuukoti – tragikoominen perheeni (Like, 2009). Fun Home kertoo Alisonin lapsuudesta ja nuoruudesta näennäisen idyllisessä perheessä, jota kuitenkin nakertaa sisältä päin hänen isänsä salattu homoseksuaalisuus. Alison saa tietää äidiltään isänsä seksuaalisesta suuntautumisesta vasta 19-vuotiaana, kun hän paljastaa itse vanhemmilleen olevansa homoseksuaali. Kaksi viikkoa myöhemmin Alisonin isä heittäytyy kuorma-auton alle ja kuolee. Alisonin elämää hallitsee voimakkaasti kaksi eri puolta: se, miltä asiat näyttävät ja miten ne todella ovat. Fun Home on Alisonin yritys tulkita uudestaan lapsuuttaan, yksittäisten tapahtumien ja sattumien merkityksiä uudenlaisen ymmärryksen valossa. Keskeistä on kuitenkin se, että Fun Home on ainoastaan yritys nähdä asioiden todellinen laita. Aktuaaliseen menneisyyteen Alisonilla ei ole pääsyä, joten hänen on itse rakennettava koherentti ja ymmärrystään tyydyttävä tarina omista kasvuvuosistaan. Tulos on äärimmäisen henkilökohtainen ja upea psykologinen tutkielma hänen perheestään ja ennen kaikkea suhteestaan omaan isäänsä.

Fun Home on kiehtova esitys siitä, kuinka ihmisen psyykellä on tapana ilmaista itseään epäsuorasti vertauskuvallisten ja symboleihin verhoutuneiden toimintojen kautta. Ymmärrettyään perheensä tragedian koko mittakaavassaan Alison näkee lapsuutensa erilaisten merkkien verkostona, joka ilmentää perheen salaisuutta tai heijastaa heidän tiedostamatonta reagointiaan vaikeaan tilanteeseen. Alisonin isän tukahdutettu seksuaalinen identiteetti aiheuttaa koko perheeseen jännitteen, joka purkautuu erilaisina sijaistoimintoina ja neurooseina. Alisonin isän pakkomielteenä on perheen viktoriaaninen talo, joka on pienintäkin piirtoaan myöten täydellinen vikoriaanisen ajan ilmentymä. Alisonin perhe konkreettisesti elää heidän isänsä tukahdutetun seksuaalisuuden turhautumisen ja siitä aiheutuvan pakkomielteisen hallinnantarpeen ympäröimänä. Alison itse oppii halveksimaan kotinsa koristeita ja krumeluuria:

I developed a contempt for useless ornament. What function was served by the scrolls, tassels and bric-a-brac that infested our house? If anything, they obscured function. They were embellishments in the worst sense. They were lies.

Alisonin koti symboloi loppuun asti hiotulla ulkomuodollaan ja koristeellisuudellaan perheen idyllistä julkisivua, jonka takana on kuitenkin turhautumien ja jännitteiden kyllästämä perhearki. Alison on jo lapsena jollain tavalla tietoinen siitä, etteivät asiat ole todellisuudessa välttämättä sitä, miltä ne näyttävät. Arjen rinnalla kulkee jatkuvasti jokin näkymätön totuus, josta hän ei ole päässyt selville. Kasvaessaan Alison alkaa itsekin kehittämään neuroottisia tapoja, jotka ilmentävät hänen epäilystään todellisuuden luonteesta. Hän merkitsee päiväkirjansa lauseiden eteen pienellä fontilla ”I think” -fraaseja, jotka ilmaisevat hänen epävarmuuttaan siitä, ovatko hänen elämänsä tapahtumat todella tapahtuneet.

Alison Bechdel: Fun Home

Teini-iän seksuaalisen heräämisen aikaan Alison puolestaan oppii itsekin vanhempiensa tavoin vaikenemaan ja kieltämään todellisuuden osia. Hänen päiväkirjamerkintänsä eivät enää pyri raportoimaan todellisuutta tunnollisen tarkasti vaan jättävät siihen aukkoja tai irrallisia ja verhottuja merkityksiä.

Fun Homen älykkyys tulee esiin sen moninaisissa merkityksen tasoissa. Alisonin isän tukahdutettu seksuaalisuus ja kuolema ovat saaneet aikaan trauman, jota purkamalla Alison yrittää ymmärtää elämäänsä syvemmällä psykologisella tasolla. Kahden kirjallisuudenopettajan jälkeläisenä kirjallisuudella ja narratiivisuudella on keskeinen asema Alisonin ymmärtämisen prosessissa. Hänen elämänsä peilautuu jatkuvasti erilaisiin kirjallisuuden klassikoihin, jotka hän joko itse mainitsee suoraan tai jotka vilahtelevat hienovaraisemmin sarjakuvan ruuduissa, yleensä hänen isänsä käsissä. Yritin tehdä listaa kaikista sarjakuvaromaanissa viitatuista teoksista: sain tulokseksi viisikymmentä. Tärkeimpinä samaistumisen kohteina Alisonin ja hänen isänsä elämässä ovat muun muassa F. Scott Fitzgeraldin, Albert Camus’n ja Colette’n teokset. Eräs sarjakuvaromaanin kohta, joka sijoittuu ajallisesti heti Alisonin isän hautajaisten jälkeen ja jossa Alisonin äiti lukee otteen Wallace Stevensin runosta Sunday Morning, tuo väkevällä tavalla esiin, kuinka Alison luo elämäänsä kirjallisuuden kautta erilaisia teemoja, jotka monimerkityksellisyydessään kiteyttävät hänen perheensä kokemuksen. Stevensin runo yhdistää ristiinnaulitsemisen kaamean katastrofaalisuuden idylliseen miljöön kuvaukseen:

Complacencies of the peignoir, and late / coffee and oranges in a sunny chair / and the green freedom of a cockatoo / upon a rug mingle to dissipate / the holy hush of ancient sacrifice. / She dreams a little, and she feels the dark / encroachment of that old catastrophe, / as a calm darkens among water-lights.

Runo on Alisonin katolilaisen äidin suosikkeja. Alisonin mukaan se heijastaa hänen äitinsä viehtymystä uhrautumiseen, mutta samalla kiteyttää heidän perheensä suhtautumisen heidän isänsä itsemurhaan:

Perhaps she also liked the poem because its juxtaposition of catastrophe with plush domestic interior is life with my father in a nutshell. Dad’s death was not a new catastrophe but an old one that had been unfolding very slowly for a long time.

Kirjallisuusviittaukset problematisoivat myös omaelämäkerran totuudenmukaisuutta. Lukuisat, muka sattuman kautta rakentuneet yhtymäkohdat Alisonin elämäntilanteen ja hänen tai hänen isänsä parhaillaan lukeman kirjallisuuden kanssa kielivät Alisonin halusta muistaa hieman väärin, yhdistää eri ajassa tapahtuneita asioita, koska ne sopivat yhteen ja luovat esteettisemmän ja ymmärrettävän tarinan. Alisonin hillitön avoimuus neuroottisesta perheestään yhdistettynä hänen epäluotettavuuteensa kertojana saa lukijan myös näkemään psykologisoinnin ja elämän kerronnallistamisen tarpeen ironisessa valossa. Kun menneisyyttä kaivamalla kaivaa, mikä tahansa perhe näyttää vinksahtaneelta. Fun Homessa on asioiden karuuden ohella hämmentävää elämänmakuisuutta ja onnea, jolla on monesti hilpeän ironinen pohjavire. Teoksen nimi on muun muassa tällainen ironinen kommentti sille, että kaikesta synkkyydestä huolimatta, Alisonin perhe on myös elänyt ja ollut ainakin hetkittäin onnellinen. Opettajuuden ohella Alisonin isä pitää yllä perheensä hautausurakointi-yritystä eli Funeral Homea, joka perheen sisäisessä keskustelussa vääntäytyy ironiseen muotoon Fun Home.  

Vaikka Alison pyrkiikin koherentin ja esteettisen elämäntarinan rakentamiseen, tapahtumat eivät etene sarjakuvaromaanissa perinteisellä tavalla kronologisesti ja tarinan kaarta hyväksi käyttäen yksittäisistä lapsuuden sattumuksista isän itsemurhaan sekä lopulliseen ymmärrykseen ja anteeksiantoon. Fun Homen rakenne ei noudata kronologista järjestystä vaan muistin ja  mielen järjestystä. Sitä järjestystä, missä mieli käsittelee menneisyyttä poukkoillen hetkestä toiseen ja nähden yhtymäkohtia eri asioiden välillä. Alisonin tapa käsitellä elämää ei ole horisontaalinen, hetkestä toiseen etenevä vaan vertikaalinen, yksittäisiä merkityksiä toisiinsa linkittävä. Kronologiattomuus ei kuitenkaan tarkoita sekavuutta. Fun Home on nautinnollisen tasapainoinen kokonaisuus ja kuljettaa lukijan vaivattomasti upeaan loppukaneettiinsa.    

Fun Homen ovat lukeneet myös Kirsi, Salla, Minna ja Linnea