Alison Bechdel: Fun Home: A Family Tragicomic
(Mariner Books 2006)
Sivumäärä: 232
-
Alison Bechdelin
omaelämäkerrallisessa sarjakuvaromaanissa Fun
Home on niin paljon hyvää, etten tiedä mistä aloittaa. Pelkään kirjoittaa
ylistyssanoja, sillä ne luovat odotuksia ja kaikkein parhaimmat lukukokemukset
tulevat odottamatta. Älkää siis antako liikkaa painoarvoa mielipiteelleni, kun
sanon, että Bechdelin mestariteos pistää kaikessa älykkyydessään ja moniulotteisuudessaan
minut lukijana auttamattomasti polvilleni. Vau! Mikä teos!
Alison Bechdel tuli tunnetuksi ”Dykes to Watch Out For” -sarjakuvastripin tekijänä, mutta hänen varsinainen läpimurtonsa oli 2006 ilmestynyt sarjakuvaromaani Fun Home. Teos on myös suomennettu nimellä Hautuukoti – tragikoominen perheeni (Like, 2009). Fun Home kertoo Alisonin lapsuudesta ja nuoruudesta näennäisen idyllisessä perheessä, jota kuitenkin nakertaa sisältä päin hänen isänsä salattu homoseksuaalisuus. Alison saa tietää äidiltään isänsä seksuaalisesta suuntautumisesta vasta 19-vuotiaana, kun hän paljastaa itse vanhemmilleen olevansa homoseksuaali. Kaksi viikkoa myöhemmin Alisonin isä heittäytyy kuorma-auton alle ja kuolee. Alisonin elämää hallitsee voimakkaasti kaksi eri puolta: se, miltä asiat näyttävät ja miten ne todella ovat. Fun Home on Alisonin yritys tulkita uudestaan lapsuuttaan, yksittäisten tapahtumien ja sattumien merkityksiä uudenlaisen ymmärryksen valossa. Keskeistä on kuitenkin se, että Fun Home on ainoastaan yritys nähdä asioiden todellinen laita. Aktuaaliseen menneisyyteen Alisonilla ei ole pääsyä, joten hänen on itse rakennettava koherentti ja ymmärrystään tyydyttävä tarina omista kasvuvuosistaan. Tulos on äärimmäisen henkilökohtainen ja upea psykologinen tutkielma hänen perheestään ja ennen kaikkea suhteestaan omaan isäänsä.
Fun Home on kiehtova esitys siitä, kuinka ihmisen psyykellä on
tapana ilmaista itseään epäsuorasti vertauskuvallisten ja symboleihin
verhoutuneiden toimintojen kautta. Ymmärrettyään perheensä tragedian koko mittakaavassaan
Alison näkee lapsuutensa erilaisten merkkien verkostona, joka ilmentää perheen
salaisuutta tai heijastaa heidän tiedostamatonta reagointiaan vaikeaan
tilanteeseen. Alisonin isän tukahdutettu seksuaalinen identiteetti aiheuttaa
koko perheeseen jännitteen, joka purkautuu erilaisina sijaistoimintoina ja
neurooseina. Alisonin isän pakkomielteenä on perheen viktoriaaninen talo, joka
on pienintäkin piirtoaan myöten täydellinen vikoriaanisen ajan ilmentymä.
Alisonin perhe konkreettisesti elää heidän isänsä tukahdutetun seksuaalisuuden
turhautumisen ja siitä aiheutuvan pakkomielteisen hallinnantarpeen ympäröimänä.
Alison itse oppii halveksimaan kotinsa koristeita ja krumeluuria:
I developed a contempt
for useless ornament. What function was served by the scrolls, tassels and
bric-a-brac that infested our house? If anything, they obscured function. They
were embellishments in the worst sense. They were lies.
Alisonin koti symboloi loppuun
asti hiotulla ulkomuodollaan ja koristeellisuudellaan perheen idyllistä
julkisivua, jonka takana on kuitenkin turhautumien ja jännitteiden kyllästämä
perhearki. Alison on jo lapsena jollain tavalla tietoinen siitä, etteivät asiat
ole todellisuudessa välttämättä sitä, miltä ne näyttävät. Arjen rinnalla kulkee
jatkuvasti jokin näkymätön totuus, josta hän ei ole päässyt selville. Kasvaessaan
Alison alkaa itsekin kehittämään neuroottisia tapoja, jotka ilmentävät hänen
epäilystään todellisuuden luonteesta. Hän merkitsee päiväkirjansa lauseiden
eteen pienellä fontilla ”I think” -fraaseja, jotka ilmaisevat hänen
epävarmuuttaan siitä, ovatko hänen elämänsä tapahtumat todella tapahtuneet.
Alison Bechdel: Fun Home |
Teini-iän seksuaalisen heräämisen aikaan Alison puolestaan oppii itsekin vanhempiensa tavoin vaikenemaan ja kieltämään todellisuuden osia. Hänen päiväkirjamerkintänsä eivät enää pyri raportoimaan todellisuutta tunnollisen tarkasti vaan jättävät siihen aukkoja tai irrallisia ja verhottuja merkityksiä.
Fun Homen älykkyys tulee esiin sen moninaisissa merkityksen
tasoissa. Alisonin isän tukahdutettu seksuaalisuus ja kuolema ovat saaneet
aikaan trauman, jota purkamalla Alison yrittää ymmärtää elämäänsä syvemmällä
psykologisella tasolla. Kahden kirjallisuudenopettajan jälkeläisenä
kirjallisuudella ja narratiivisuudella on keskeinen asema Alisonin ymmärtämisen
prosessissa. Hänen elämänsä peilautuu jatkuvasti erilaisiin kirjallisuuden
klassikoihin, jotka hän joko itse mainitsee suoraan tai jotka vilahtelevat
hienovaraisemmin sarjakuvan ruuduissa, yleensä hänen isänsä käsissä. Yritin
tehdä listaa kaikista sarjakuvaromaanissa viitatuista teoksista: sain
tulokseksi viisikymmentä. Tärkeimpinä samaistumisen kohteina Alisonin ja hänen
isänsä elämässä ovat muun muassa F. Scott Fitzgeraldin, Albert Camus’n ja
Colette’n teokset. Eräs sarjakuvaromaanin kohta, joka sijoittuu ajallisesti
heti Alisonin isän hautajaisten jälkeen ja jossa Alisonin äiti lukee otteen
Wallace Stevensin runosta Sunday Morning, tuo väkevällä tavalla esiin, kuinka
Alison luo elämäänsä kirjallisuuden kautta erilaisia teemoja, jotka
monimerkityksellisyydessään kiteyttävät hänen perheensä kokemuksen. Stevensin
runo yhdistää ristiinnaulitsemisen kaamean katastrofaalisuuden idylliseen
miljöön kuvaukseen:
Complacencies of the
peignoir, and late / coffee and oranges in a sunny chair / and the green
freedom of a cockatoo / upon a rug mingle to dissipate / the holy hush of
ancient sacrifice. / She dreams a little, and she feels the dark / encroachment
of that old catastrophe, / as a calm darkens among water-lights.
Runo on Alisonin katolilaisen
äidin suosikkeja. Alisonin mukaan se heijastaa hänen äitinsä viehtymystä
uhrautumiseen, mutta samalla kiteyttää heidän perheensä suhtautumisen heidän
isänsä itsemurhaan:
Perhaps she also liked
the poem because its juxtaposition of catastrophe with plush domestic interior
is life with my father in a nutshell. Dad’s death was not a new catastrophe but
an old one that had been unfolding very slowly for a long time.
Kirjallisuusviittaukset
problematisoivat myös omaelämäkerran totuudenmukaisuutta. Lukuisat, muka
sattuman kautta rakentuneet yhtymäkohdat Alisonin elämäntilanteen ja hänen tai
hänen isänsä parhaillaan lukeman kirjallisuuden kanssa kielivät Alisonin
halusta muistaa hieman väärin, yhdistää eri ajassa tapahtuneita asioita, koska
ne sopivat yhteen ja luovat esteettisemmän ja ymmärrettävän tarinan. Alisonin
hillitön avoimuus neuroottisesta perheestään yhdistettynä hänen
epäluotettavuuteensa kertojana saa lukijan myös näkemään psykologisoinnin ja
elämän kerronnallistamisen tarpeen ironisessa valossa. Kun menneisyyttä
kaivamalla kaivaa, mikä tahansa perhe näyttää vinksahtaneelta. Fun Homessa on asioiden karuuden ohella
hämmentävää elämänmakuisuutta ja onnea, jolla on monesti hilpeän ironinen
pohjavire. Teoksen nimi on muun muassa tällainen ironinen kommentti sille, että
kaikesta synkkyydestä huolimatta, Alisonin perhe on myös elänyt ja ollut
ainakin hetkittäin onnellinen. Opettajuuden ohella Alisonin isä pitää yllä
perheensä hautausurakointi-yritystä eli Funeral Homea, joka perheen sisäisessä
keskustelussa vääntäytyy ironiseen muotoon Fun Home.
Vaikka Alison pyrkiikin koherentin
ja esteettisen elämäntarinan rakentamiseen, tapahtumat eivät etene
sarjakuvaromaanissa perinteisellä tavalla kronologisesti ja tarinan kaarta
hyväksi käyttäen yksittäisistä lapsuuden sattumuksista isän itsemurhaan sekä
lopulliseen ymmärrykseen ja anteeksiantoon. Fun
Homen rakenne ei noudata kronologista
järjestystä vaan muistin ja mielen
järjestystä. Sitä järjestystä, missä mieli käsittelee menneisyyttä poukkoillen
hetkestä toiseen ja nähden yhtymäkohtia eri asioiden välillä. Alisonin tapa
käsitellä elämää ei ole horisontaalinen, hetkestä toiseen etenevä vaan
vertikaalinen, yksittäisiä merkityksiä toisiinsa linkittävä. Kronologiattomuus
ei kuitenkaan tarkoita sekavuutta. Fun
Home on nautinnollisen tasapainoinen kokonaisuus ja kuljettaa lukijan
vaivattomasti upeaan loppukaneettiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina iso ilo.