Kate
Chopin: Herääminen (Faros 2009)
Alkuteos:
The Awakening
Ilmestynyt
ensimmäisen kerran: 1899
Suomentaja:
Raija Larvala
Sivumäärä:
200
-
Kate
Chopinin Herääminen kuuluu
angloamerikkalaisessa maailmassa kirjallisuuskurssien vakiolukemistoon, vaikka
onkin Suomessa jäänyt tuntemattomammaksi klassikoksi. St.Louisissa vuonna 1850
syntynyt Chopin alkoi kirjoittaa jäätyään leskeksi 33-vuotiaana.
Pienoisromaaninsa Heräämisen lisäksi
hän kirjoitti erityisesti novelleja. Heräämistä
ei ymmärretty omana aikanaan. Sen avoin ja suorasukainen kuvaus
aviorikoksesta ja naisen seksuaalisuudesta tuomittiin moraalittomana. Chopin
nostettiin uudelleen esiin vasta 1970-luvulla naisliikkeen toisen aallon
aikana. Vaikka Heräämisen feministisyydestä
on monenlaisia tulkintoja, pienoisromaania määritellään usein varhaisen
feminismin edustajaksi.
Romaani
kertoo New Orleanissa asuvasta Edna Pontellierista, joka on varakkaan ja
vaikutusvaltaisen miehen vaimo ja kahden lapsen äiti. Perheen lomamatkalla
Grand Islella Edna ystävystyy nuoreen Robert Lebruniin, ja miehen herättämät
tunteet saavat hänet kokemaan oman sisäisen elämänsä uudella tavalla. Kuten
romaanin nimikin tuo esiin, Edna herää kuin unesta ja tulee uudella tavalla
tietoiseksi omasta yksilöllisestä minuudestaan ympäristön määrittelemien
roolien ulkopuolella. Minuuden ymmärtämisen myötä myös hänen oma tahtonsa voimistuu.
Monet vaimona ja äitinä olemiseen liittyvät käytöstavat ja seurapiirimaneerit
alkavat näyttäytyä Ednalle tarpeettomina ja hän luopuu niistä herättäen
levottomuutta ystävissään ja läheisissään.
Romaanin
ristiriitatilanne syntyy Ednan sisäisen elämän ja muun yhteiskunnan välille.
Ednalle valkenee, että uskollisuus omalle itselleen ja tunteilleen merkitsee
yhteiskunnan asettamien roolien ja sääntöjen rikkomista. Heräämisen mielenkiintoisin sivuhahmo on Mademoiselle Reisz, jota
kohtaan Edna tuntee aluksi vastenmielisyyttä, mutta jonka kanssa hän kehittää
myöhemmin läheisen ystävyyssuhteen. Mademoiselle Reisz jää romaanissa
taustoiltaan ja motiiveiltaan salaperäiseksi hahmoksi, mutta muutamin
irrallisin kommentein hän kirjan ainoana henkilöhahmona ilmaisee ymmärtävänsä
Ednan sisäistä taistelua. Yhdessä suosikkikohdistani Mademoiselle Reisz vertaa
Ednaa yhteiskunnan otteesta vapaaksi pyristelevään häkkilintuun. Metafora on
nykyajan kontekstissa jo kulunut, mutta tilanteessa on silti jotain
koskettavaa, varsinkin kun se välittyy lukijalle Ednan itsensä kertomana:
”Tunnetko Mademoiselle Reiszin”, nainen
kysyi odottamatta.
”Sen pianistin? Tunnen hänet ulkonäöltä.
Olen kuullut hänen soittavan.”
”Hän sanoo välillä kummallisia
kiusoittelevia asioita, joita ei heti huomaa, mutta joita jää ajattelemaan
jälkeenpäin.”
”Esimerkiksi?”
”No, esimerkiksi, kun lähdin tänään hänen
luotaan, hän laittoi kätensä ympärilleni ja tunnusteli lapaluitani
kokeillakseen, olivatko siipeni vahvat. Hän sanoi, että linnulla, joka aikoi lentää
tavanomaisuuden ja ennakkoluulojen yläpuolella, oli oltava vahvat siivet. ’On
surullista nähdä liian heikkojen räpyttelevän takaisin maahan haavoittuneina ja
uupuneina’, hän sanoi.”
Vaikka
Herääminen kiistatta käsittelee
feministisiä teemoja kuten naisen seksuaalisuutta ja identiteetin rakentumista
voimakkaan patriarkaalisessa yhteiskunnassa, en siitä huolimatta kokenut Heräämistä ilmeisen feministisenä
teoksena. Vaikka Edna on joutunut ristiriitatilanteeseen muun yhteiskunnan
kanssa, en nähnyt hänen taistelevan oman asemansa puolesta. Päinvastoin,
yhteiskunnalliset roolit tuntuvat olevan Ednalle täysin yhdentekeviä. Heräämisen keskiössä ei olekaan niinkään
yhteiskunta vaan yksilö ja hänen sisäinen elämänsä, Ednan oikeus omiin
tunteisiinsa ja niiden yksityisyyteen. Ednalle
aviorikos ei tunnu edustavan missään vaiheessa moraalista valintaa tai edes
tekoa, jolla olisi yhteiskunnallinen merkitys. Ainoastaan yhteiskunta tekee
hänen valinnoistaan sosiaalisen ja moraalisen kysymyksen. Edna ajautuukin
aviorikokseen seuraamalla omia tunteitaan ja halujaan, jotka hän kokee
luonnollisina ja henkilökohtaisina. Hänen omasta näkökulmastaan niillä ole
mitään yhteyttä hänen rooliinsa vaimona tai siihen suhteeseen, joka hänellä on
aviomieheensä.
Aluksi
Heräämisen feminististä kärkeä tuntui
heikentävän myös se, että Ednan naiseus korostuu ennen kaikkea hänen
suhteissaan miehiin. Hän herää kokemaan oman yksilöllisyytensä ja minuutensa
juuri niiden tunteiden ja halujen kautta, joita Robert Lebrun hänessä herättää.
Ednan rakkaus miestä kohtaan on myös hyvin takertuvaista, hullua ja muusta
maailmasta piittaamatonta, kun taas Lebrun itse pyrkii kieltämään omat
tunteensa. Siten Ednan voisi nähdä rakkaudessaan ja haluissaan alistetuksi ja
riippuvaiseksi. Heräämisen asetelma
toikin mieleen romaania kaksikymmentä vuotta aikaisemmin kirjoitetun Anna Kareninan. Molemmissa romaaneissa
juuri nainen häpäisee itsensä muun yhteisön edessä ilmaisemalla avoimesti
seksuaalisen halunsa, kun taas miehen halu ilmenee hillitympänä eikä sillä ole
yhtä katastrofaalisia vaikutuksia hänen maineeseensa. Ednalle ja Anna
Kareninalle on yhteistä myös se, että heidän äidin rakkaudestaan muodostuu
heidän vapaustaistelunsa ylitsepääsemätön välikappale. Kuitenkin juuri Ednan
herääminen omaan yksilöllisyyteensä tekee Heräämisestä
orastavan feminismin varhaisteoksen siinä missä Anna Karenina on vain traaginen tarina. Vaikka Lebrun on Heräämisessä Ednan sisäisen taistelun
sytyttäjä ja kohde, Ednan varsinaisessa kehitysprosessissa hän on ainoastaan
statistin roolissa, väline, jonka avulla Edna on tullut tietoiseksi omasta
itsestään. Toisin kuin Anna Karenina, juuri rakkaudentunnustuksensa kautta Edna
samalla myös lunastaa oman vapautensa ja itsenäisyytensä:
Nainen otti miehen kasvot käsiensä väliin ja
katsoi niihin kuin ei koskaan aikoisi irrottaa katsettaan. Nainen suuteli
miehen otsaa, silmiä, poskia ja huulia.
”Olet ollut hyvin, hyvin hupsu poika ja
hukannut aikaasi mahdottomiin unelmiin, kun sanot, että herra Pontellier
vapauttaisi minut! En ole enää herra Ponterllier’n omaisuutta, jolle hän voi
tehdä jotain, tai olla tekemättä. Minä teen mitä haluan. Jos mieheni sanoisi:
’Tässä Robert, ota hänet ja ole onnellinen; hän on sinun’, nauraisin teille
molemmille.”
Heräämisen kerronta ja kieli on sekä
analyyttistä että kaunista yhdellä kertaa. Chopin ei haparoi sanoissaan. Hänen
ei tarvitse laverrella löytääkseen kauniin, mutta samalla väkevän ilmaisutavan.
Analyyttisyys tekee romaanista mielenkiintoisen, mutta tuo siihen kuitenkin
kliinisyyttä, joka estää vahvan emotionaalisen lukukokemuksen. Ednan tarinassa
on traagisuutta ja haikeutta, mutta se ei ollut minulle musertava tai
kyyneleitä kirvoittava. Romaani on myös vahva yksilöllisyyden puolustuspuhe,
minkä myötä Edna näyttäytyy esimerkiksi äitinä itsekkään ja piittaamattoman
oloisena. Romaanin äitikuva onkin yllättävän moderni ja vielä nykyaikanakin
näkökulma, jota ei oteta esiin liian usein. Ednan tuntema vieraus äidin roolia
kohtaan alleviivaa romaanin sanomaa siitä, että nainen on muutakin kuin vaimo
tai äiti:
Hän oli koko elämänsä ajan tottunut
hautomaan mielessään ajatuksia ja tunteita, jotka eivät koskaan tulleet julki.
Niistä ei ollut koskaan tullut taistelua. Ne kuuluivat hänelle ja vain hänelle
ja hänellä oli niihin oikeus, eivätkä ne koskeneet ketään muuta. Edna oli
kerran sanonut Madame Ratignollelle, ettei koskaan uhrautuisi lastensa vuoksi,
tai kenenkään vuoksi. Siitä oli seurannut varsin kiihkeä väittely. Naiset eivät
näyttäneet ymmärtävän toisiaan tai puhuvan samaa kieltä. Edna yritti lepytellä ja
selittää ystävälleen.
”Luopuisin epäolennaisesta, luopuisin
rahasta, luopuisin elämästäni lasteni hyväksi, mutta en luopuisi itsestäni. En
osaa selittää sitä sen paremmin, alan ymmärtää sitä itsekin vasta nyt. Vasta
nyt se alkaa paljastua minulle.”
Herääminen muissa blogeissa: Sinisen
linnan kirjasto, Morren
maailma, Luetut,
lukemattomat, Lurun
luvut, Eniten
minua kiinnostaa tie
Työt
ja gradu ovat syöneet lukemis- ja bloggaamisaikaani ja tekevät sitä varmaan
tulevaisuudessa entistä enemmän, mutta yritän pitää postaustahdin tasaisen
verkkaisena siitä huolimatta. Vuoden 2013 aikana lukemani kirjat löytyvät nyt
listattuna omalta sivultaan, johon löytyy linkki heti bannerin alta. Viime
vuoden aikana oma hylly on päässyt pursuilemaan lukemattomia kirjoja, joten
tänä vuonna luvassa on toivottavasti paljon oman hyllyn aarteita. Vuodenvaihteen
kunniaksi suunnittelin Sabinan knallille myös uuden raikkaamman ulkoasun. Toivotan
antoisaa ja kirjarikasta vuotta 2014 kaikille blogini lukijoille!
Hieno kirjoitus! Äläkä suotta kiirehdi, tällaisina näistä oppii aina jotain uutta.
VastaaPoistaKiitos!
Poista