Richard Ford: Syntien paljous

Amerikkalaisen nykykirjailijan Richard Fordin novellikokoelma Syntien paljous koostuu yhdeksästä novellista ja yhdestä pienoisromaanista. Teos on temaattisesti ehjä kokoelma. Yhtä novellia lukuun ottamatta kaikki novellit käsittelevät tai sivuavat jollain tavoin aviorikosta. Usein keskiössä on juuri puolisoitaan pettävä pariskunta, mutta toisinaan näkökulma on myös itse avioliitossa ja aviorikoksesta selviämisessä. Parissa novellissa kohtaavat myös petetty puoliso ja hänen vaimonsa rakastaja. Usein henkilöhahmot ovat matkalla jossain, irrotettuna omasta arkisesta elämästään, jolloin petos tuntuu etäiseltä ja ehkä vähemmän väärältä. Oman tutun elämän ulkopuolella kaikki on virkistävän uutta tai sitten ahdistavan vierasta.

Kokoelman nimestä huolimatta oikea ja väärä ei ole novelleissa mustavalkoista. Monesti henkilöhahmoja askarruttaa, miten he ovat tähän tilanteeseen ajautuneet ja tuottako se heille edes todellista nautintoa. Kiehtovaa henkilöhahmojen välisissä suhteissa on juuri heidän etäisyytensä toisistaan, kykenemättömyys ymmärtämään ja tulemaan toista vastaan riippumatta siitä, ovatko he aviopari vai rakastajat. Usein tuntuu, että aviorikos ei ole ratkaisu henkilöhahmojen onnettomuuteen vaan ongelma on elämässä itsessään; siinä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan.

Fordin novellit eivät päästä lukijaa mitenkään helpolla. Kerronta ei itsessään ole erityisen vaikeaa, mutta kertomuksen tarkoitus tai merkitys, välillä jopa novellin nimi, ovat omanlaisiaan arvoituksia. Novellien jujun löytää vasta kova pureskelun jälkeen, jos sittenkään. Kummalliset yksityiskohdat toimivat usein avaimina novellien syvempien tasojen tulkintaan. Toisaalta Syntien paljouden kohdalla kyse ei ehkä olekaan tulkinnasta vaan aistimisesta, koska mitään selkeää tulkittavissa olevaa merkitystä tai sanomaa novelleista on hankala löytää. Pikemminkin kyse on tunnelmista, asioiden välisistä assosiatiivisista yhteyksistä ja siitä, miten ympäristön yksityiskohdat ja lausutut vuorosanat heijastavat henkilöhahmojen tunnetiloja. Luin kokoelmaa usein vain muutama sivu kerrallaan, jolloin yksittäiset novellitkin saattoivat jäädä kesken. Lukutapa ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä Fordia lukiessa tuntui, että kokonaisuus on hallittava hyvin, jotta pääsee merkitysten äärelle. Paloina luettuna, novellin yksityiskohdat lipesivät helposti mielestä.

Fordin tyyliä on luonnehdittu genremääritelmällä ”likainen realismi” (dirty realism), joka on nykyamerikkalaista, elämän nurjaan puoleen keskittyvää, kirjallisuutta. Vaikka likaisessa realismissa ei elämää kaunistella, kerronta on etäännyttävää, jopa koomista tai ironista, samalla kuitenkin myös tunteikasta. (lähde: http://www.granta.com/Archive/8, http://en.wikipedia.org/wiki/Dirty_realism). Tällainen tyylin ristiriitaisuus tai monisuuntaisuus tuntuu selittävän myös hieman sitä, miksi Fordin novelleista on jotenkin vaikea saada otetta. Aistin Fordin novelleissa todellakin myös jotain periamerikkalaista. Sen synnyttää salasuhteiden falskius, perheidyllin pinnallisuus, henkilöhahmojen krooninen tyytymättömyys elämäänsä ja jatkua tarve tavoittaa tai kokea jotain muuta, täyttää jokin tyhjiö. Samalla novellien periamerikkalaisuudessa on jotain hyvin itsetietoista ja itseään kritisoivaa. Henkilöhahmot eivät ole mitenkään traagisia tai koskettavia. Oikeastaan he ovat aika tylsiä ja tyhmiä ja hyvin kohtaloonsa alistuneita tiedostaessaan sen itsekin. 

-

Richard Ford: Syntien paljous (Tammi 2004)

Alkuteos: A Multitude of Sins

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 2001

Suomentaja: Sirkka Aulanko

Sivumäärä: 385