Ellen Mattson: Tähden takaa

Mielenkiintoni herättänyt uudehko kustantamo Paasilinna julkaisi tänä vuonna aiemmin suomentamattomalta ruotsalaiselta Ellen Mattsonilta hänen kahdeksannen romaaninsa. Kirjailijan romaanit sijoittuvat usein historiallisiin ajankohtiin, ja niin myös Tähden takaa sijoittuu 1930-luvun Hollywoodiin. Romaani on fiktiivinen tarina Hollywoodin kulta-ajan tähtinäyttelijästä Greta Garbosta. Ruotsalainen näyttelijätär oli tunnettu erakko-luonteestaan ja vetäytyvyydestään. Myös Tähden takaa -romaanissa Garbo on mysteeri, josta hänen seuraneitinsä Vendela Berg haluaisi malttamattomasti päästä selville. Vendela Berg on romaanin kertoja ja fiktiivinen hahmo, joka elää lähempänä Garboa kuin kukaan muu mutta ei silti pääse tarpeeksi lähelle nähdäkseen, kuka Garbon tähtikuvan takana todella on.

Sinä haluat tietää kuka minä olen, mutta et saa. En ole samanlainen kuin muut naiset tai samanlainen kuin muut miehet. Olen hyvin omituinen ihminen. Jonakin kauniina päivänä minä kerron teille, kuka oikeasti olen, ja silloin te hätkähdätte. Hupsista, te sanotte, ajatella, voihan peijakas!

Tähden takaa kertoo Greta Garbon ja Vendelan arjesta tiuhaan vaihtuvissa huviloissa ja hotellihuoneissa. Vendelan ja Gretan elämä on rajoittunutta ja kaukana glamourista. Garbo kammoaa julkisuutta ja hautautuu vaihtuvilla peitenimillään talojensa ja hotellihuoneidensa syvyyksiin.   Vendelan tehtävä on pitää toimittajat ja fanit loitolla, joskus jopa esiintyä vale-garbona eli houkutuslintuna toimittajien parvelle hotellin edessä, kun näyttelijätär livahtaa ulos uuden miesystävänsä kanssa. Garbo kuvataan romaanissa masentuneena ja elämäänsä tylsistyneenä näyttelijättärenä, joka kaipaa toistuvasti takaisin Ruotsiin mutta pysyy Hollywood-tähteytensä vankina vielä silloinkin, kun hänen monivuotinen sopimuksensa tuotantoyhtiön kanssa raukeaa. Kuvaus jumalaisesta Hollywood-näyttelijästä häkkilintuna, valheellisen tähtikuvansa kuoreen suljettuna masentuneena tyttönä on kovin tuttu kaikista Marilyn Monroe –tarinoista. Sikäli koin romaanin toistavan samaa vanhaa Hollywood-tragediaa. Garbo vihaa näyttelemiään naishahmoja ja tuntee tuskaa siitä, että ihmiset kuvittelevat hänet toisenlaiseksi kuin hän todellisuudessa on. Kuitenkin todellinen Garbo on salaisuus, jota näyttelijätär kieltäytyy paljastamasta ja jonka olemassaoloa aloin romaanin kuluessa epäillä. Ehkä ei olekaan enää mitään aitoa Garboa, vain elokuvatähden kaunis kuori.

Tähden takaa antaa erilaisen kuvan Hollywoodista kuin aikaisemmin. Glamouria romaanissa ei ole, mutta ei myöskään samanlaista brutaaliutta ja kaoottisuutta kuin esimerkiksi Joyce Carol Oatesin Blondissa. Romaani ei sijoitu keskelle tähtipölyä vaan Hollywoodin reunamille, yksinäisiin ja eristäytyneisiin kolosiin, joissa Garbo kaipaa Ruotsiin, muistelee edesmennyttä mentoriaan, ruotsalaista elokuvaohjaaja Mauritz Stilleriä, tai sitten vain tapansa mukaan vaikenee ja kätkeytyy itseensä. Hollywoodin todellisista henkilöistä Stillerin lisäksi romaanissa esiintyy muun muassa Greta Garbon vastanäyttelijä ja maanmies Nils Asther, johon näyttelijällä on lämpimän ystävyyden ja rakkauden välimaastoon vaipuva suhde. Romaanin viehätys on yksittäisissä kohtauksissa ja hienosti muotoilluissa vuorosanoissa. Se on seesteinen, hiljaisten hetkien teos Hollywoodin räiskeen reunalla.

Seuraavien vuosien aikana ihmiset kyselivät minulta jatkuvasti, millainen hän oli, kaikki jotka tapasin. Ja minä sanoin että hän oli ihan tavallinen södermalmilainen tyttö, että hän oli ihmeellinen, ettei ollut toista hänen kaltaistaan, että hän oli arvoituksellinen, lintu toisesta avaruudesta, kylmä ja yksinäinen tähti, että hän eli taiteelleen, että hän piti hiihtämisestä, rakasti silliä ja perunoita, että Hollywood ei ollut muuttanut häntä lainkaan, että hän oli pohjattoman melankolinen, että hän oli lämmin, kylmä, yksinäinen, kuin kuka tahansa, että hän kävi mielellään Gröna Lundissa, että maailman kaikki murheet kuvastuivat hänen silmistään, ja mitä ikinä sanoinkin, se oli totta, ja mitä ikinä sanoinkin, ihmiset uskoivat. ”Hän pitää kamelioista”, sanoin, mutta olisin ihan yhtä lailla voinut valita neilikat, sinikellot, jonkin harvinaisen orkidean.

Tähden takaa -teoksen kiehtovin hahmo ei kuitenkaan ollut Greta Garbo vaan Vendela. Menneisyyttä vailla oleva Vendela, joka ei ole kukaan, mutta joka on silti romaanille ja lukijalle kaikki. Ilman Garbosta kertovaa Vendelaa, ei olisi myöskään Garboa. Vendela on kuin harmaa varjo Garbon helmoissa. Hän toteuttaa tämän jokaisen toiveen, kulkee koiranpentumaisesti tämän perässä ja jättäytyy matkasta, kun kokee, ettei häntä enää kaivata. Vendela on myös vale-garbo. Omien sanojensa mukaan hän on täysin samanlainen kuin Greta, mutta päinvastoin. Greta ja Vendela ovatkin toisikseen muuttuvat vastakohdat: kumpikin on sekä kaikki että ei kukaan.

Vendela ihailee Garboa varauksettomasti, mutta hänen ihailunsa kohteena ei ole Hollywoodin luoma tähti vaan todellinen Garbo, jonka hän toistuvasti epäonnistuu näkemään. Hän laatii mielessään luonnehdintoja tähtinäyttelijän haluista ja tykkäämisistä, mutta kaikki ovat lopulta Vendelan itsensä luomaa kuvaa. Aito Greta Garbo livahtaa toistuvasti hänen hyppysistään. Vendela toteaa, ettei hän ole kiinnostunut elokuvista vaan totuudesta. Tosiasiassa häntä tuntuu vetävän puoleensa se, missä elokuva ja todellisuus kohtaavat. Seuratessaan Garbon ja Nils Astherin romanssia Vendela tarkkailee heidän jakamiaan hetkiä kuin elokuvan kohtauksia ja rakastaa heitä niin kuin elokuvien hahmoja rakastetaan pidäkkeettömästi ja antaumuksella, ja kuitenkin välimatkan päästä.

Peter von Bagh kertoo Greta Garbosta teoksessaan Tähtien kirja (Otava 2006): ”Garbon ’halu olla yksin’ oli hänen legendansa olennainen keskus, jolla oli elokuvissa aivan täsmällinen sisältönsä. Garbo oli yksinkertaisesti yksin silloinkin kun oli jonkun kanssa.” Ellen Mattsonin kirja kuvaa Garboa näyttelijättärenä, joka ei lopulta ollut olemukseltaan kovin kaukana siitä, millä tavalla hän näytteli. Romaanissa viitataan muutamia kertoja siihen, kuinka Garbo ei oikeastaan edes osannut näytellä ja juuri Garbon tavasta kavahtaa esillä olemista ja kaivautua yksinäisyyteensä muotoutuikin hänen tähteytensä ydin. Ehkä elämän elokuvallisuutta metsästävä Vendela saa pakkomielteen Garbon salaperäisestä ja yksinäisyyteen käpertyvästä hahmosta, koska sama mysteeri, jonka hän näkee todellisuudessa, saa hänet lumoutumaan Garbosta myös valkokankaalla.  

-

Ellen Mattson: Tähden takaa (Paasilinna 2013)

Alkuteos: Vinterträdet

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 2012

Suomentaja: Laura Jänisniemi

Sivumäärä: 390