Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 2009
Sivumäärä: 291
-
Yllätin tänä kesänä ”laatukirjallisuudelle” omistautuneen itseni mökiltä ahmimasta romanttista viihdekirjallisuutta. Gail Carrigerin Soulless on hieman höpsö, viktoriaanisen ajan Englantiin sijoittuva romaani höystettynä vampyyreilla ja ihmissusilla. Ja voi hyvä tavaton, miten minä siihen hurahdin! Romaani on The Parasol Protectorate -nimisen sarjan aloitusosa. Sen sankarittarena on hurmaavan sähäkkä vanha piika Alexia Tarrabotti, joka ei poistu kodistaan mihinkään ilman päivänvarjoaan, sillä koskaan ei voi tietää, minkälaisilta verenhimoisilta saalistajilta oman arvonsa tuntevan neidin on itseään puolustettava – jopa keskellä sivistyneitä tanssiaisia.
Italialaiset sukujuuret omaavan, 26-vuotiaan ja iholtaan kauhistuttavan päivettyneen Alexian mahdollisuudet päästä avioliittoon ovat huvenneet olemattomiin, joten hän on päättänyt keskittyä muihin elämän tarjoamiin iloihin, kuten siirappitorttuihin, lukemiseen ja älylliseen keskusteluun. Ja aivan kuin hänen ilmeisissä heikkouksissaan ei olisi tarpeeksi Alexiassa piilee myös eräs muukin erikoinen piirre: hän on syntynyt ilman sielua. Kun varsin epähienosti pukeutunut nuori vampyyri yrittää heikoin tuloksin hyökätä Alexian kimppuun, hän ajautuu keskelle uteliaisuutta kutkuttavaa mysteeriä, joka ravisuttaa Lontoon yliluonnollisten olentojen tiukasti järjestäytyneitä piirejä. Alexian harmiksi tilannetta on kuitenkin tutkimassa imissusilauman alfa, lordi Maccon, joka ei ole järin ilahtunut Alexian yhteydestä tapaukseen. Lordi nimittäin kantaa edelleen kaunaa eräästä siilijupakasta, jonka merkeissä hän tuli aikaisemmin törmänneeksi omatahtoiseen, karmealla päivänvarjolla varustettuun vanhaan piikaan.
”I suspect that is precisely what the vampire was thinking when he found you without a chaperone. An unmarried female alone in a room in this enlightened day and age! Why, if the moon had been full, even I would have attacked you!”
Alexia gave him the once-over an reached for her brass parasol. ”My dear sir, I should like to see you try.”
Soulless on hykerryttävästi pilke silmäkulmassa kirjoitettua viihdettä, jota maustaa mukavasti steampunk -henkinen vaihtoehtotodellisuus. Carriger iloittelee perienglantilaisen omanarvontunnon ja viktoriaanisen tapakulttuurin kustannuksella austenilaisella armottomuudella. Romaanin häpeämättömän nokkeluuden – ja kenties hitusen myös kesäisen lomatunnelman – ansiosta pystyin lähes vaivatta sulkemaan silmäni romanttisen viihderomaanin pahimmilta maneereilta ja höpöhöpö -juonenkäänteiltä. Raskaiten romaani kärsiikin juuri juonen tasapainottomuudesta, sillä alussa käyntiin asetettu mysteeri jää hieman liiankin toissijaiseksi romaanin romanttisen juonilinjan ottaessa tarinan haltuunsa. Sarjan ensimmäinen osa jää kuitenkin vaiheeseen, joka saattaisi enteillä, että pahimmat romanttiset hömpötykset on saatu pois päiväjärjestyksestä ja Alexialle olisi luvassa enemmän myös varsinaista toimintaa. Taisin jo ahmintavimmassani pistää toisen osan tilaukseen.
