Helene Hanff: Rakas vanha kirja

Helene Hanff: Rakas vanha kirja (Karisto 1982)
Alkuteos: 84, Charing Cross Road
Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1970
Suomentaja: Anneli Tarkila
Sivumäärä: 101
-

Yksi kirjablogien parhaita piirteitä on se, että niiden kautta voi löytää vanhoja aarteita. Kirjablogeja seuraamalla vastaan voi tulla upeita kirjoja, joista et ole koskaan kuullut aikaisemmin, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. Yksi tällainen teos on Helene Hanffin Rakas vanha kirja, johon törmäsin ensimmäisen kerran P.S. Rakastan kirjoja -blogin Saran ansiosta. Teos on mitä hurmaavin välipala kelle tahansa kirjanystävälle tai bibliofiilille.

Teos koostuu amerikkalaisen Helene Hanffin kirjeenvaihdosta englantilaisen, vanhoihin kirjoihin erikoistuneen kirjakaupan Marks & Co:n työntekijöiden kanssa. Toimittajana, kirjailijana ja oikolukijana toimiva Hanff ottaa yhteyttä kirjakauppaan ensimmäisen kerran vuonna 1949 tiedustellaakseen vanhoja kirjoja, joita ei ole saatavilla Yhdysvalloissa. Kaupan työntekijä Frank Doel vastaa hänelle, mistä alkaa 20 vuotta kestävä kirjeenvaihto. Kirjatilausten lomassa Hanff kertoo kuulumisiaan sekä ajatuksiaan kirjoista ja kirjallisuudesta. Doelin lisäksi hänen kirjeihinsä alkavat vastailla myös muut Marks & Co:n työntekijät ja lopulta myös Doelin vaimo ja naapurin rouva.

Näin kevään tullen tarvitsen rakkausrunokirjan. Ei mitään Keatsia eikä Shellyä, lähettäkää minulle runoilijoita, jotka pystyvät rakastamaan joutavia lörpöttelemättä – Wyattia tai Johnsonia tai jotakin muuta, käyttäkää omaa harkintakykyänne. Pääasia että se olisi mukava kirja ja niin pieni, että sen voi työntää pitkien housujen taskuun ja viedä mukanaan Central Parkiin.

Rakkaassa vanhassa kirjassa hurmaavinta on toisilleen lähes tuntemattomien ihmisten osoittama välitön solidaarisuus ja lämpö. Mannerten yli kulkevien kirjeiden kohtelias sananvaihto muuttuu vuosien varrella lämpimäksi ystävyydeksi. Isossa-Britanniassa eletään sodanjälkeistä pula-aikaa ja ruokatarvikkeet ovat säännösteltyjä. Hyvin pian Hanff alkaa lähettämään kirjatilausten lisäksi ruokapaketteja Marks & Co:n työntekijöille tanskalaisen lähetyspalvelun kautta.

Lähetin sen paketin matkaan. Suurin lahja siinä oli kolmen kilon kinkku. Ajattelin, että te voisitte viedä sen lihakauppiaalle viipaloitavaksi niin, että kaikki voisivat viedä pienen palan kotiin. Mutta huomasin juuri, että viimeisessä laskussanne lukee ”B. Marks. M. Cohen”. 

Noudattavatko he kosher-ruokavaliota? Voisin panna teille pikalähetyksenä kieltä.

Rakas ystävä sitä lihaa! Sinun ei minun mielestäni todellakaan pitäisi tuhlata rahojasi tuolla tavalla. Sen on täytynyt maksaa hillittömästi. Sinä sitten olet siunatun hyväsydäminen.

Rakkaan vanhan kirjan ehdottomin suola on kuitenkin Hanffin verraton ja ilkikurinen huumorintaju (”Kiitos vielä kauniista kirjasta, yritän kovasti olla tiputtamatta giniä ja tuhkaa sen päälle”), älykkyys ja tinkimätön rakkaus kirjoihin. Hänen erikoinen, mutta lämmin persoonallisuutensa välittyy kirjeiden sivuilta mitä hauskimmalla tavalla. Hanffin purevasta, pilke silmäkulmassa annetusta kritiikistä saavat osakseen muun muassa anglikaaninen latinankielinen raamattu ja jonkun ”touhupekka-toimittajan” koostama Pepysin päiväkirjojen otteet. Sen sijaan hänen valloittavan innostuneisuutensa kohteeksi pääsevät niin Pepysin päiväkirjojen lyhentämätön laitos ohuine kiinalaisine papereineen kuin ”Elizabethan Poets” -kokoelman sivujen kultareunat. Hanff iloitsee vanhoissa kirjoissaan lukemisen merkeistä, entisen omistajan huomutuksista ja alleviivauksista. Mikä nainen!

Rakastan vanhoja kirjoja, jotka aukevat jonkin aikaisemman omistajan useimmin lukemalta sivulta. Sinä päivänä kun Hazlitt tuli hän aukesi kohdalta, jossa luki ”vihaan lukea uusia kirjoja” ja minä hihkaisin ”Toveri!” sille tuntemattomalle, joka on omistanut sen ennen minua.