Jean Rhys: Kvartetti

Jean Rhys syntyi Dominican saarivaltiossa 1890 ja muutti jo kuusitoistavuotiaana opiskelemaan Englantiin. Rhys oli ajalleen melko boheemi nainen ja työskenteli muun muassa tanssityttönä ja taiteilijoiden mallina. Suurimman osan tuotannostaan Rhys kirjoitti jo 20-30 -luvuilla, mutta tuolloin hän ei saanut vielä ansaitsemaansa huomiota kirjallisuuspiireissä. 40-luvulta lähtien hän katosi julkisuudesta pitkäksi ajaksi, kunnes julkaisi 1966 teoksensa Siintää Sargassomeri. Romaani kertoo Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanissa ullakolla asuneen hullun kreolinaisen Bertha Masonin tarinan. Vasta sen myötä Jean Rhys saavutti arvostetun ja kehutun naiskirjailijan aseman.

Kvartetin saatesanoissa Anna Lassila kuvaa Rhysin naishahmoja: ”Koko tuotannossaan Jean Rhys erittelee feminiinisen psyyken passiivisuutta, itsetuhoisuutta ja depressiivisyyttä, ja hän tekee sen älykkäämmin kuin kukaan sukupolvensa naiskirjailijoista.” Sanat passiivisuus, depressiivisyys ja itsetuhoisuus kuvaavat hyvin myös Kvartetin päähenkilöä Marya Zelliä. Marya on persoonana muistutus siitä, kuinka voimakkaasti ihminen on tunteidensa armoilla, kuinka hauras mieli voi olla ja kuinka ohut on järjen ja hulluuden raja. Marya ei varsinaisesti menetä järkeään, ainakaan yhtä näyttävällä tavalla kuin Bertha Mason, mutta hän tuntuu jotenkin häilyvän järjen ja hulluuden välitilassa. Ainakin itsestäni lukijana tuntui kun Marya saattaisi hetkellä millä hyvänsä tehdä jotain järjetöntä ja peruuttamatonta. 

Kvartetin alussa Pariisissa oleskelevalle englantilaiselle Maryalle selviää, että hänen miehensä on joutunut vankilaan. Englantilainen pariskunta Hugh ja Lois Heidler alkavat auttamaan rahattomaksi jäänyttä Maryaa hyvin avokätisesti ja pian herra Heidlerin ja Maryan välille syntyy suhde. Kvartetin asetelma on siis hyvin perinteinen, mutta harvemmin tällaisen tilanteen sosiaalisiin ja psykologisiin oireisiin on pureuduttu näin syvällisesti. Kvartetti kuvaa ihmisten välisten suhteiden monimutkaisuutta ja arvaamattomuutta, kun jokaisella on omat tulkintansa siitä, mitä tapahtuu ja mistä on todella kyse. Hahmot tuntuvat jatkuvasti puhuvan ja käyttäytyvän kuin muiden ihmisten ajatukset ja toimet olisivat seurapiirien yhteisesti jaettua tietoa. Lopputuloksena tuntuu olevan se, ettei kukaan ole selvillä ihmisten todellisista tunteista tai aikomuksista eikä kukaan siksi pysty luottamaan keneenkään. Maryallekin toisten avunannon hyväksyminen merkitsee antautumista muiden ihmisten juonitteluille ja pahansuopuudelle.

Rhysin kerronta on jotenkin hyvin niukkaa ja kliinistä. Maryan häilyminen hulluuden ja järjen rajalla tuntuu siksikin niin ahdistavalta, että se olisi jotenkin täysin sopimatonta ja epänormaalia niin läpeensä järkevän ja hallitun kerronnan lomassa. Kerronta heijastaa kuvaamansa Pariisin seurapiirien hillittyä ja järkevää käyttäytymistä, jonka alla kuitenkin ihmiset vellovat epävarmoissa ja ahdistavissa tunnetiloissaan. Anna Lassila ilmaisee saatesanoissaan hieman kryptisesti, että ”[r]hysin kirjailijanlaatu on enemmän yksilöpsykologiseen syvyyssuuntaan kuin horisontaaliseen yhteiskuntakritiikkiin viettävä”. Ymmärrän hänen tarkoittavan sitä, että vaikka Maryan onnettoman tilan taustalla on yhteiskunnallinen vääryys, se kertoo kuitenkin jotenkin enemmän Maryasta itsestään persoonana kuin hänen yhteiskunnallisesta asemastaan naisena. Hän on kuin luontaisesti altis yhteiskunnalliselle ja sosiaaliselle uhriutumiselle.  

Kvartetti oli nopealukuinen ja taitavasti kirjoitettu kirja. Kuitenkin kertojan kylmän ja kuivan oloinen suhtautuminen päähenkilöönsä jättää lukijankin melko etäälle tarinasta. Kvartetti oli minulle enemmänkin älyllinen kirja kuin tunteita tai kokemuksia herättävä. Se syventyy tarkkaan naisen psyykeeseen ja siihen, minkälaiseen tilaan epätoivoiset olosuhteet, ympäristön käyttäytyminen ja erilaiset ristiriitaiset tunteet voivat hänet ajaa. Kvartetti on myös aikansa vapaamielisyyden ja kaksinaismoralismin kuva. 

-

Jean Rhys: Kvartetti (Otava, 2000)

Alkuteos: Quartet

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1928

Suomentaja: Hanna Tarkka

Sivumäärä: 229