sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kathryn Stockett: Piiat




Parisen vuotta siten ihastuin täysin elokuvaan The Help, joka siis perustuu Kathryn Stockettin samannimiseen romaaniin. Päätin odottaa jonkin aikaa, että elokuvan tapahtumat ehtisivät hieman haihtua mielestäni ennen kuin tartuin Stockettin kirjaan. Elokuvakokemusta ei kuitenkaan tällä kertaa voita edes kirja. Vaikka elokuva on pitkäkestoinen, siinä on onnistuttu paketoimaan Stockettin hieno monipuolinen tarina napakaksi kokonaisuudeksi, jota ei ole tarvinnut täytellä ylimääräisellä hötöllä. Myös upeat näyttelijäsuoritukset saivat kirjan hahmot elämään valkokankaalla huomattavasti paremmin kuin Stockettin hieman yksioikoinen ja syvyyksiä vailla oleva kerronta.

En kuitenkaan sano Piikojen olevan huono kirja. Se on toimiva lukuromaani, jota on helppo suositella. Henkilöhahmoja on paljon, mutta se on pikemminkin romaanin ansio kuin heikkous, sillä Stockett pitää henkilöhahmonsa taitavasti hyppysissään. Pidän myös romaanin miljöönä toimivasta 1960-luvun Mississipistä, joka välittyy kirjan sivuilta aidon tuntuisesti. Stockettin vahvuus onkin ennen kaikkea tarinan, henkilöhahmojen ja miljöön rakentamisessa. Kerronnasta kuitenkin jää puuttumaan jonkinlainen syvyys tai intensiivisyys, joka kiinnittäisi lukijan tekstiin varauksettomasti.

Piiat kertoo rotusyrjinnästä, luokkajaosta ja ystävyydestä. Ennen kaikkea se kertoo mustien ja valkoisten naisten elämästä ja kohtaamisesta 1960-luvun alun Mississipissä. Yleisen tavan mukaan valkoiset naiset pitävät perheessään mustaa kotiapulaista. Paitsi että nämä siivoavat heidän asuntonsa ja laittavat heidän ruokansa, kotiapulaiset myös rakastavat heidän lapsiaan ja kasvattavat nämä aikuisiksi. Jokapäiväisestä kohtaamisesta ja läheisyydestä huolimatta mustat ja valkoiset elävät kuitenkin omissa maailmoissaan eikä sosiaalisesti rakentuneita raja-aitoja ole lupa ylittää. Itseäni on aina kiehtonut ihmisten välisen kanssakäymisen keinotekoiset säännöt ja konventiot. Olen monesti miettinyt sitä absurdiutta, mikä sisältyy siihen tosiasiaan, että useimpien ihmisten kohtaaminen merkitsee meille huomattavasti paljon enemmän, kun ikinä pystymme heille sitä ilmaisemaan. Piioissa ihmisten välinen sosiaalisesti rakentunut etäisyys on viety äärimmilleen. Stockettin henkilöhahmot joutuvat kuitenkin tilanteisiin, joissa ihmisten aito läheisyys ja ystävyys saavat aikaan hämmentäviä tilanteita ja tuovat esiin raja-aitojen keinotekoisuuden. Tarinan helmiä ovat yksittäiset mustien ja valkoisten väliset kohtaamiset, joissa nouseekin yllättäen esiin todellinen kiintymys ja rakkaus lähimmäistä kohtaan.

Piioista on kirjoitettu lukuisissa blogeissa, mutta itse suosittelen katsastamaan ainakin Amman, Jaanan ja Lauran postaukset.


-
Kathryn Stockett: Piiat (WSOY 2011)
Alkuteos: The Help
Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 2009
Suomentaja: Laura Beck
Sivumäärä: 611

4 kommenttia:

  1. Minulle Piiat oli kirjana ihan ok lukukokemus. Ei kuitenkaan sykähdyttänyt. Henkilöhahmot olivat aika mustavalkoisia (joko täysin hyviä tai täysin pahoja), ja kirjasta jäi tunne että teemoista olisi voinut saada irti enemmänkin. Leffa on näkemättä, se kuulostaa olevan enemmän makuuni. Kirja kun jäi minulle vähän kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen todellakin katsomaan elokuvan, jos se sattuu kohdalle. Olen samaa mieltä, että henkilöhahmot ovat mustavalkoisia. Tosin ainakin elokuvaa katsoessani koin varsinkin Miss Leefoltin ja Skeeterin äidin hahmoissa jopa ilahduttavaa ristiriitaisuutta ja horjuntaa siinä, minkälaisia he todella sisimmiltään ovat. Saatoin elokuvan ansiosta myös kirjan kohdalla lukea heihin samoja piirteitä, mutta näin jälkeenpäin tuntuu, että varsinkin kirjasta niitä täytyi hieman etsimällä etsiä.

      Poista
  2. Minulle kävi aivan päinvastoin, eli kirja kolahti paljon kovemmin kuin elokuva. Kirja ei ollut kaunokirjallisesti huippu, mutta vetävät henkilöhahmot ja historialliset asetelmat oli ladottu varsin hyvään pakettiin. Elokuvassa oli hyvät näyttelijät, mutta jotain jäin kaipaamaan. Vaikuttavia oivalluksia koin molemmista, joten eivät kumpikaan ole mitenkään turhia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän siinä käy, että kokemukset vaihtelevat. Useimmiten taitaa olla juuri niin, että kirjaa on vaikea elokuvalla päihittää. Itse olen innokas elokuvien katselija siinä missä lukijakin ja yllättävän usein käy kuitenkin niin, että pidän elokuvakokemuksesta enemmän. Piiat taipuu ehkä vielä keskimääräistä paremmin elokuvaksi. Kuten sanot, romaani todella on hyvä paketti.

      Poista

Kommentti on aina iso ilo.