Sofi Oksasen Stalinin lehmät on ollut yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani
kotimaisen kirjallisuuden piirissä. Puhdistuksen
puolestaan koin tyylipuhtaaksi toimivaksi romaaniksi mutta en yhtä
purevaksi kokemukseksi kuin Stalinin
lehmät. Sofi Oksasen kiistämättömänä
ansiona on se, kuinka hyvin hän tuntee aiheensa ja henkilöhahmonsa. Hän ei vain
sukella hahmojensa nahkoihin vaan on he. Stalinin
lehmissä ja Puhdistuksessa hahmojen
pelko, häpeä, ylpeys ja vahvuus ovat läsnä tekstissä tavalla, joka pakottaa
myötäelämään ja ymmärtämään, häpeämään ja kitumaan mukana. Ihailen myös Oksasen
naishahmojen lujuutta ja kykyä elää, vaikka maailma tekisi heistä nöyrimmistä
nöyrimpiä.
Kun kyyhkyset katosivat ei kuitenkaan ollut mielestäni parhainta
Oksasta. Koin romaanin monin paikoin sekavaksi ja itseään toistavaksi. Romaanin
rakenne on hyvin samanlainen kuin Puhdistuksessa.
Tarinaa kuljetetaan eteenpäin kahdessa eri aikatasossa ja menneisyyttä keritään
hetki hetkeltä auki. Eri aikatasot tukevat toisiaan ja tapahtumat toisintuvat
niissä muistojen ja pelkojen kautta. Puhdistuksessa
tapahtumat etenevät miellyttävällä rytmillä. Lukijaa pidetään sopivassa
jännityksessä, mutta tarina kulkee eteenpäin ja kirkastuu vähitellen. Kun kyyhkyset katosivat kuitenkin sahaa
edestakaisin ajassa ja paikassa. Henkilöhahmojen tavoitteet sekä motiivit on
esitetty sekavasti ja arvoituksellisuus tuntui uuvuttavalta ja turhauttavalta.
Siinä vaiheessa, kun tarina on valmis tarjoamaan ratkaisuja, ne eivät enää
kiinnosta minua.
Kun kyyhkyset katosivat kertoo Virosta saksalaismiehityksen aikaan 1940-luvun
alussa sekä Neuvostoliiton aikaan 1960-luvulla. Romaanin keskushahmoina ovat
serkukset Edgar ja Roland sekä Edgarin nuori vaimo Juudit. Rolandin
taistellessa sinnikkäästi itsenäisen Viron puolesta Edgar soluttautuu
taitavasti vallanpitäjien eliittiin oli kyse sitten natseista tai
kommunisteista. Edgarilla on niin monet kasvot, ettei edes hänen oma vaimonsa
Juudit pysty täysin ymmärtämään, kuka hänen aviomiehensä todella on. Edgarin
henkilöhahmo on mielenkiintoinen ja uskomaton persoona. Hän on oman aikansa
skitsofreenisen ja absurdin vallankäytön tuote. Edgar on todellinen selviytyjä.
Hän elää vaihtuvia roolejaan niin aidosti, etteivät edes hänen ajatuksensa
paljasta hänen todellisia tunteitaan, toiveitaan tai päämääriään. Ainoa tunne,
joka tuntuu asuvan hänen ontossa sisimmässään, on pelko. Edgarin hahmon
lohduttomuus tekee romaanista kuitenkin kyynistyttävän lukukokemuksen. Ihmiset
vaipuvat maailman pahuuden alla lamaannuttavaan apatiaan. Romaanin idea on
puoleen väliin mennessä jokseenkin selvä, eikä tarina tuo siihen kovin paljon
lisää edetessään.
Historiallisena kuvauksena Kun kyyhkyset katosivat on kuitenkin
vertaansa vailla. Sofi Oksaselta ei voi muuta odottaakaan kuin perusteellista
taustatyötä ja purevaa miljöön kuvausta. On jotenkin uskomatonta ajatella, että
Viron lohduton lähihistoria, jossa valta on siirtynyt miehittäjältä toiselle,
on tapahtunut aivan naapurissa. Erityisesti romaanin Tallinnaan sijoittuvissa
osuuksissa vilahtelee hienoja yksityiskohtia, jotka kuvaavat voimakkaasti
kaupungin miehittäjävallan ilmapiiriä. Esimerkiksi romaanin nimeenkin
keskeisesti kytkeytyvä kohta, jossa saksalaiset sotilaat pyydystävät kaupungin
kyyhkysiä syötäväksi, ilmentää upeasti sekä konkreettisella että symbolisella
tasolla miehityksen röyhkeyttä ja virolaisten vapauden menetystä.
-
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset
katosivat (Like 2013)
Ilmestynyt ensimmäisen kerran:
2012
Sivumäärä: 366
