E L James: Fifty Shades of Grey

Yksinkertaisesti kyltymätön uteliaisuuteni sai minut tilaamaan E.L. Jamesin Fifty Shades of Greyn internetin kautta kotiini. Uteliaisuuteni herättäjiä olivat erityisesti romaanin ennätysmäiset myyntiluvut sekä tietenkin tuo sadomasokistinen erotiikka, jota kirjan huhuttiin olevan pullollaan. Pakkohan se on myöntää, että kirja vei kerronnan kauhistuttavista kömmähdyksistä huolimatta mukaansa ja se tuli luettua kohtuullisen nopeasti. Myönnän myös sen, että olen jokseenkin tyytyväinen siihen, että naiset voivat nauttia runsaalla erotiikalla maustetusta kirjallisuudesta näin julkisesti. Kaikesta kömpelyydestään huolimatta E L Jamesin teos on siinä mielessä kulttuurisesti merkittävä, että se mediajulkisuudellaan luo keskustelua naisista seksuaalisesti aktiivisina toimijoina.

Todennäköisesti Jamesin tarkoituksenakaan ei ole ollut kirjoittaa yhteiskuntaa kommentoivaa tai uskottavaa korkeakirjallisuutta vaan viihdyttävää eroottista fantasiaa. Aion myös käsitellä  Fifty Shades of Greytä sellaisena. Teoksen romanttiset kliseet tai hahmojen epäuskottavuus eivät vaivaa minua, koska ne kuuluvat mielestäni romaanin edustamaan genreen. Se, mikä romaanissa vaivaa suuresti, on kerronnan käsittämätön kömpelyys ja alleviivaavuus. Viihdekin voisi olla taitavasti kerrottua. Häiritsevintä Fifty Shades of Greyn kerronnassa on sen tapa liioitella romaanin päähenkilön Anastasia Steelen tunteita ja ajatuksia. Romaani on kerrottu tämän epävarman ja kokemattoman opiskelijatytön näkökulmasta ja ilmeisesti mitään neiti Steelen tuntemuksista ei jätetä lukijan mielikuvituksen varaan vaan niitä päinvastoin alleviivataan kauhistuttavan korneilla huudahduksilla, kysymyksillä ja metaforilla:

“But I’m not sure I have the stomach to be his submissive – deep down, it’s the canes and whips that put me off. I’m physical coward, and I will go a long way to avoid pain. I think of my dream… is that what it would be like? My inner goddess jumps up and down with cheerleading pom-poms shouting yes at me.”

Erityisesti myötähäpeää herättävät raportoinnit Anastasian  “omantunnon” ja “sisäisen jumalattaren” reagoinneista Christian Greyn sanoihin ja tekemisiin. Nämä kaksi Anastasian persoonallisuuden puolta saavat metaforan kautta ikään kuin fyysisen muodon Anastasian mielessä ja kuvat niistä pompahtavat kerronnassa esiin kuin ne olisivat jonkinlaisessa sarjakuvamaisessa ajatuspilvessä Anastasian ympärillä. Efekti on suoraan sanoen häiritsevä.

Fifty Shades of Grey on syntynyt alun perin Twilight-kirjasarjan fanifiktiona ja sen vaikutus näkyy romaanissa selkeästi. Romaanin elokuvaoikeudet on jo myyty Universal Picturesille ja Focus Featuresille. Jo kirjaan tarttuessani olin tietoinen elokuvasuunnitelmista, mutta en Twilight-yhteyksistä. Tästäkin huolimatta jotenkin pakonomaisesti kuvittelin Robert Pattinsonin itsetietoisen ja ulkoiselta olemukseltaan uhkaavan oloisen Christian Greyn hahmoon. Kirjan selkein ansio onkin Christian Grey, joka on mielestäni rakennettu hahmona suhteellisen hyvin. Grey on kiehtova kaikessa ristiriitaisuudessaan ja salaperäisyydessään. Hahmo saattaa toimia juuri siksikin niin hyvin, ettei kerronta pääse kopeloimaan hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan samalla tavalla kuin Anastasia Steelen kohdalla. Greyn todelliset motiivit, tuntemukset ja historia jäävät osittain lukijan omien arvelujen varaan, mikä tekee juuri hahmosta niin mielenkiintoisen.

Näen Christian Greyn edustavan myös jokseenkin perinteikästä populaarikulttuurissa usein käytettyä romanttista mieshahmoa. Olen itse ollut erityisen tykästynyt tällaisiin hahmoihin siitä asti kun luin Emily Brontën Humisevan harjun. Tämä Heathcliff-hahmo on synkkä, ulkoiselta olemukseltaan jopa uhkaava tai ainakin ylpeä ja sulkeutunut, mutta josta lopulta paljastuu myös lempeämpi puoli ainakin sitä naista kohtaan, jota hän sattuu rakastamaan. Christian Grey istuu tähän kuvaukseen mielestäni erityisen hyvin. Viime aikoina tällaisen hahmon on voinut löytää myös esimerkiksi Lost –tv-sarjan Sawyerista tai kaikista vampyyriestetiikkaa hyödyntävistä populaarikulttuurin tuotteista. 

Kaiken kaikkiaan Fifty Shades of Grey olisi huomattavasti paremmin myyntilukujensa ja maineensa arvoinen, jos se luottaisi hieman paremmin lukijoidensa mielikuvitukseen ja kykyyn samastua kuvailemiinsa hahmoihin ja päätellä itse, mitä heidän tunteet ja ajatukset mahdollisesti tarkoittaisivat. Näin lukijan ei tarvitsisi tuntea niin suurta myötähäpeää kerronnan korniuden vuoksi ja hän voisi nauttia simppelisti ja viihdyttävästi rakennetusta tarinasta. 

-
E L James: Fifty Shades of Grey (Arrow Books, 2011)
Sivumäärä: 514