torstai 28. maaliskuuta 2013

Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee

Ja aurinko nousee kuuluu Hemingwayn varhaistuotantoon. Modernistiseksi määritelty romaani pohjautuu Hemingwayn omaan vuonna 1925 tehtyyn Espanjan matkaan, jonka hän vietti vaimonsa ja muutaman ystävänsä kanssa. Romaanin hahmoille on löydetty vastaparinsa tuosta Hemingwayn seurueesta, mutta Hemingway itse piti teostaan erityisesti fiktiivisenä romaanina. Teoksella on kaksi mottoa. Ensimmäinen on Gertrude Steinin lausahdus, jossa hän toteaa Hemingwayn ja hänen ystäviensä olevan ”kadonnutta sukupolvea”. Termi viittaa dekadenttiin ja epämoraalisia tapoja harjoittavaan nuorten aikuisten sukupolveen, joka eli läpi ensimmäisen maailmansodan. Toinen motto on Raamatusta Saarnaajan kirjasta. Raamatusta otetulla lainauksella Hemingway halusi pehmentää Steinin sanavalintaa kadotetusta sukupolvesta. Hänen mukaansa hänen edustamansa sukupolvi ei ollut niinkään kadotettu vaan murrettu. Termi kadotettu sukupolvi yleistyi sittemmin laajempaan käyttöön ja sen edustajina pidettiin Hemingwayn lisäksi esimerkiksi F. Scott Fitzgeraldia, Ezra Poundia ja T.S. Eliotia.

Ja aurinko nousee  alkaa Pariisista, jossa romaanin kertoja Jake Barnes viettää riehakasta iltaa Pariisin yöelämässä ystäviensä kanssa. Heti romaanin alussa tuodaan esiin, että Jake ja Lady Brett Ashley -niminen eroamassa oleva nuori nainen ovat hyvin rakastuneita toisiinsa. Sodassa saamansa vamman vuoksi Jake on kuitenkin impotentti ja siksi hänen ja Brettin suhde on tuhoon tuomittu jo alkuunsa. Jake lähtee ystävänsä Bill Gortonin kanssa matkalle Espanjan Pamplonaan viettämään paikallista fiestaa ja seuraamaan härkätaisteluja. Heidän seuraansa liittyvät pian myös heidän juutalainen ystävänsä Robert Cohn, jolla on muutamia viikkoja sitten ollut lyhyt suhde Brettin kanssa sekä Brett itse ja hänen nykyinen sulhasensa Mike Campbell. Pamplonassa seurue tutustuu myös nuoreen taitavaan härkätaistelijaan.




Romaani ilmentää hyvin vahvasti Hemingwayn lanseeraamaa ”jäävuori-tekniikkaa” eli kerrontaa, jossa kerrottu on vain pieni osa, jäävuoren huippu, siitä, mitä pinnan alla ja hahmojen välillä todella tapahtuu. Bill Gortonia lukuun ottamatta kaikilla seurueen miehillä on tunteita Brettiä kohtaan, mikä muodostaa romaanin tapahtumien ja sinänsä viattomalta vaikuttavien keskusteluiden taustalle erikoisen jännitteen. Hemingwayn kerronta on ilmiömäisen soljuvaa ja kertoo paljon sanomalla hyvin vähän. Kontrastina Jake Barnesin seurueen pikkumukavalle sanailulle ja iloiselle juhlinnalle ovat härkätaistelut, joissa härkien ilmentämä tunne ja voima sekä vaarallinen arvaamattomuus tuntuvat heijastavan hahmojen välistä latautunutta ilmapiiriä. Härkien uhitteleva maskuliinisuus rinnastuu Brettin huomiota kalasteleviin mieshahmoihin, mutta samalla muodostaa erikoisen kontrastin Jakeen, jonka maskuliinisuus on kyseenalaistunut ja jonka asema draamassa on pikemminkin syrjässä seisovan ja härkiä rauhoittelevan muulin. Ironisinta tarinassa kenties onkin se, että vaikka Jake on eräänlainen syrjästäkatsoja, hänen ja Brettin välinen suhde tuntuu romaanissa kaikkein syvimmältä ja aidoimmalta.


-
Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee (Tammi)
Alkuteos: The sun also rises
Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1926
Suomentaja: Jouko Linturi
Sivumäärä: 275

2 kommenttia:

  1. Kiitos, tulkintasi oli upea ja antoi uusia näkökulmia.

    VastaaPoista

Kommentti on aina iso ilo.