Kate Chopin: Herääminen

Kate Chopin: Herääminen (Faros 2009)

Alkuteos: The Awakening

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1899

Suomentaja: Raija Larvala

Sivumäärä: 200

-

Kate Chopinin Herääminen kuuluu angloamerikkalaisessa maailmassa kirjallisuuskurssien vakiolukemistoon, vaikka onkin Suomessa jäänyt tuntemattomammaksi klassikoksi. St.Louisissa vuonna 1850 syntynyt Chopin alkoi kirjoittaa jäätyään leskeksi 33-vuotiaana. Pienoisromaaninsa Heräämisen lisäksi hän kirjoitti erityisesti novelleja. Heräämistä ei ymmärretty omana aikanaan. Sen avoin ja suorasukainen kuvaus aviorikoksesta ja naisen seksuaalisuudesta tuomittiin moraalittomana. Chopin nostettiin uudelleen esiin vasta 1970-luvulla naisliikkeen toisen aallon aikana. Vaikka Heräämisen feministisyydestä on monenlaisia tulkintoja, pienoisromaania määritellään usein varhaisen feminismin edustajaksi.

Romaani kertoo New Orleanissa asuvasta Edna Pontellierista, joka on varakkaan ja vaikutusvaltaisen miehen vaimo ja kahden lapsen äiti. Perheen lomamatkalla Grand Islella Edna ystävystyy nuoreen Robert Lebruniin, ja miehen herättämät tunteet saavat hänet kokemaan oman sisäisen elämänsä uudella tavalla. Kuten romaanin nimikin tuo esiin, Edna herää kuin unesta ja tulee uudella tavalla tietoiseksi omasta yksilöllisestä minuudestaan ympäristön määrittelemien roolien ulkopuolella. Minuuden ymmärtämisen myötä myös hänen oma tahtonsa voimistuu. Monet vaimona ja äitinä olemiseen liittyvät käytöstavat ja seurapiirimaneerit alkavat näyttäytyä Ednalle tarpeettomina ja hän luopuu niistä herättäen levottomuutta ystävissään ja läheisissään. 

Romaanin ristiriitatilanne syntyy Ednan sisäisen elämän ja muun yhteiskunnan välille. Ednalle valkenee, että uskollisuus omalle itselleen ja tunteilleen merkitsee yhteiskunnan asettamien roolien ja sääntöjen rikkomista. Heräämisen mielenkiintoisin sivuhahmo on Mademoiselle Reisz, jota kohtaan Edna tuntee aluksi vastenmielisyyttä, mutta jonka kanssa hän kehittää myöhemmin läheisen ystävyyssuhteen. Mademoiselle Reisz jää romaanissa taustoiltaan ja motiiveiltaan salaperäiseksi hahmoksi, mutta muutamin irrallisin kommentein hän kirjan ainoana henkilöhahmona ilmaisee ymmärtävänsä Ednan sisäistä taistelua. Yhdessä suosikkikohdistani Mademoiselle Reisz vertaa Ednaa yhteiskunnan otteesta vapaaksi pyristelevään häkkilintuun. Metafora on nykyajan kontekstissa jo kulunut, mutta tilanteessa on silti jotain koskettavaa, varsinkin kun se välittyy lukijalle Ednan itsensä kertomana:

”Tunnetko Mademoiselle Reiszin”, nainen kysyi odottamatta.

”Sen pianistin? Tunnen hänet ulkonäöltä. Olen kuullut hänen soittavan.”

”Hän sanoo välillä kummallisia kiusoittelevia asioita, joita ei heti huomaa, mutta joita jää ajattelemaan jälkeenpäin.”

”Esimerkiksi?”

”No, esimerkiksi, kun lähdin tänään hänen luotaan, hän laittoi kätensä ympärilleni ja tunnusteli lapaluitani kokeillakseen, olivatko siipeni vahvat. Hän sanoi, että linnulla, joka aikoi lentää tavanomaisuuden ja ennakkoluulojen yläpuolella, oli oltava vahvat siivet. ’On surullista nähdä liian heikkojen räpyttelevän takaisin maahan haavoittuneina ja uupuneina’, hän sanoi.”

Vaikka Herääminen kiistatta käsittelee feministisiä teemoja kuten naisen seksuaalisuutta ja identiteetin rakentumista voimakkaan patriarkaalisessa yhteiskunnassa, en siitä huolimatta kokenut Heräämistä ilmeisen feministisenä teoksena. Vaikka Edna on joutunut ristiriitatilanteeseen muun yhteiskunnan kanssa, en nähnyt hänen taistelevan oman asemansa puolesta. Päinvastoin, yhteiskunnalliset roolit tuntuvat olevan Ednalle täysin yhdentekeviä. Heräämisen keskiössä ei olekaan niinkään yhteiskunta vaan yksilö ja hänen sisäinen elämänsä, Ednan oikeus omiin tunteisiinsa ja niiden yksityisyyteen.  Ednalle aviorikos ei tunnu edustavan missään vaiheessa moraalista valintaa tai edes tekoa, jolla olisi yhteiskunnallinen merkitys. Ainoastaan yhteiskunta tekee hänen valinnoistaan sosiaalisen ja moraalisen kysymyksen. Edna ajautuukin aviorikokseen seuraamalla omia tunteitaan ja halujaan, jotka hän kokee luonnollisina ja henkilökohtaisina. Hänen omasta näkökulmastaan niillä ole mitään yhteyttä hänen rooliinsa vaimona tai siihen suhteeseen, joka hänellä on aviomieheensä.

Aluksi Heräämisen feminististä kärkeä tuntui heikentävän myös se, että Ednan naiseus korostuu ennen kaikkea hänen suhteissaan miehiin. Hän herää kokemaan oman yksilöllisyytensä ja minuutensa juuri niiden tunteiden ja halujen kautta, joita Robert Lebrun hänessä herättää. Ednan rakkaus miestä kohtaan on myös hyvin takertuvaista, hullua ja muusta maailmasta piittaamatonta, kun taas Lebrun itse pyrkii kieltämään omat tunteensa. Siten Ednan voisi nähdä rakkaudessaan ja haluissaan alistetuksi ja riippuvaiseksi. Heräämisen asetelma toikin mieleen romaania kaksikymmentä vuotta aikaisemmin kirjoitetun Anna Kareninan. Molemmissa romaaneissa juuri nainen häpäisee itsensä muun yhteisön edessä ilmaisemalla avoimesti seksuaalisen halunsa, kun taas miehen halu ilmenee hillitympänä eikä sillä ole yhtä katastrofaalisia vaikutuksia hänen maineeseensa. Ednalle ja Anna Kareninalle on yhteistä myös se, että heidän äidin rakkaudestaan muodostuu heidän vapaustaistelunsa ylitsepääsemätön välikappale. Kuitenkin juuri Ednan herääminen omaan yksilöllisyyteensä tekee Heräämisestä orastavan feminismin varhaisteoksen siinä missä Anna Karenina on vain traaginen tarina. Vaikka Lebrun on Heräämisessä Ednan sisäisen taistelun sytyttäjä ja kohde, Ednan varsinaisessa kehitysprosessissa hän on ainoastaan statistin roolissa, väline, jonka avulla Edna on tullut tietoiseksi omasta itsestään. Toisin kuin Anna Karenina, juuri rakkaudentunnustuksensa kautta Edna samalla myös lunastaa oman vapautensa ja itsenäisyytensä:

Nainen otti miehen kasvot käsiensä väliin ja katsoi niihin kuin ei koskaan aikoisi irrottaa katsettaan. Nainen suuteli miehen otsaa, silmiä, poskia ja huulia.

”Olet ollut hyvin, hyvin hupsu poika ja hukannut aikaasi mahdottomiin unelmiin, kun sanot, että herra Pontellier vapauttaisi minut! En ole enää herra Ponterllier’n omaisuutta, jolle hän voi tehdä jotain, tai olla tekemättä. Minä teen mitä haluan. Jos mieheni sanoisi: ’Tässä Robert, ota hänet ja ole onnellinen; hän on sinun’, nauraisin teille molemmille.”

Heräämisen kerronta ja kieli on sekä analyyttistä että kaunista yhdellä kertaa. Chopin ei haparoi sanoissaan. Hänen ei tarvitse laverrella löytääkseen kauniin, mutta samalla väkevän ilmaisutavan. Analyyttisyys tekee romaanista mielenkiintoisen, mutta tuo siihen kuitenkin kliinisyyttä, joka estää vahvan emotionaalisen lukukokemuksen. Ednan tarinassa on traagisuutta ja haikeutta, mutta se ei ollut minulle musertava tai kyyneleitä kirvoittava. Romaani on myös vahva yksilöllisyyden puolustuspuhe, minkä myötä Edna näyttäytyy esimerkiksi äitinä itsekkään ja piittaamattoman oloisena. Romaanin äitikuva onkin yllättävän moderni ja vielä nykyaikanakin näkökulma, jota ei oteta esiin liian usein. Ednan tuntema vieraus äidin roolia kohtaan alleviivaa romaanin sanomaa siitä, että nainen on muutakin kuin vaimo tai äiti:

Hän oli koko elämänsä ajan tottunut hautomaan mielessään ajatuksia ja tunteita, jotka eivät koskaan tulleet julki. Niistä ei ollut koskaan tullut taistelua. Ne kuuluivat hänelle ja vain hänelle ja hänellä oli niihin oikeus, eivätkä ne koskeneet ketään muuta. Edna oli kerran sanonut Madame Ratignollelle, ettei koskaan uhrautuisi lastensa vuoksi, tai kenenkään vuoksi. Siitä oli seurannut varsin kiihkeä väittely. Naiset eivät näyttäneet ymmärtävän toisiaan tai puhuvan samaa kieltä. Edna yritti lepytellä ja selittää ystävälleen.

”Luopuisin epäolennaisesta, luopuisin rahasta, luopuisin elämästäni lasteni hyväksi, mutta en luopuisi itsestäni. En osaa selittää sitä sen paremmin, alan ymmärtää sitä itsekin vasta nyt. Vasta nyt se alkaa paljastua minulle.”  

Herääminen muissa blogeissa: Sinisen linnan kirjasto, Morren maailma, Luetut, lukemattomat, Lurun luvut, Eniten minua kiinnostaa tie

Työt ja gradu ovat syöneet lukemis- ja bloggaamisaikaani ja tekevät sitä varmaan tulevaisuudessa entistä enemmän, mutta yritän pitää postaustahdin tasaisen verkkaisena siitä huolimatta. Vuoden 2013 aikana lukemani kirjat löytyvät nyt listattuna omalta sivultaan, johon löytyy linkki heti bannerin alta. Viime vuoden aikana oma hylly on päässyt pursuilemaan lukemattomia kirjoja, joten tänä vuonna luvassa on toivottavasti paljon oman hyllyn aarteita. Vuodenvaihteen kunniaksi suunnittelin Sabinan knallille myös uuden raikkaamman ulkoasun. Toivotan antoisaa ja kirjarikasta vuotta 2014 kaikille blogini lukijoille!