Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset (Teos 2014)
Sivumäärä: 486
-

Nyljetyt ajatukset on jotain muuta kuin romaani. Se on enemmän kuin romaani, ja toisaalta se ei ole romaani laisinkaan. Se ei nojaa syviin henkilöhahmoihin tai nokkelaan juonenkuljetukseen, se ei ole edes postmodernisti sirpaleinen epäromaani. Se nojaa ajatuksiin. Se on kirkkaasti ilmaistuja mietintöjä, luennointia, esitelmöintiä ja paasausta. Sillä ei ole allegorioihin tai abstraktimman tason teemoihin verhottua sanomaa vaan täysin selkeä viesti: Lue, tulkitse, opi, ajattele kriittisesti.

Juha Hurme tunnetaan erityisestä näytelmäohjaajana ja -käsikirjoittajana. Nyljetyt ajatukset on hänen neljäs romaaninsa. Se kertoo Aimosta ja Köpistä, jotka soutavat 200 kilometriä Kustavista Hailuotoon kahdessakymmenessä vuorokaudessa. Mutta vielä enemmän se kertoo taiteesta, kulttuurista, kielestä ja niiden suhteesta yhteiskuntaan. Siitä, mikä on kaikkein olennaisinta.

Soutuveneessään Aimo ja Köpi keskustelevat kirjallisuudesta ja musiikista, he määrittelevät taiteen ja teatterin, ihastelevat modernia taidetta ja pitävät puheen nuorelle naiselle. He kertaavat koko Volter Kilven tuotannon, pohtivat uskontoa, iskevät hauskoja kansantarinoita ja käyvät brechtiläisen dialogin. Ja kaikkea tätä ajatusten tulvaa rytmittää soutu, ohitse lipuva Suomen länsirannikko ja merta halkova veneen kokka. Vaikka Volter Kilven ja Bob Dylanin tuotantoa analysoitaisiin sivukaupalla, Aimon ja Köpin todellisuus, välitön nykyhetki, on aina läsnä vaihtelevine sääolosuhteineen ja uuppumuksesta muistuttaen. Se pelastaa lukijan aina oikealla hetkellä keskittymisen herpaantumiselta ja varmistaa sekä kerronnan että veneen jouhevan etenemisen.

Aimo ja Köpi ovat sympaattisia hahmoja, mutta ennen kaikkea he ovat näppäriä kavereita, kun halutaan välittää lukijalle, mitkä kirjat kannattaa lukea tai mikä elämässä on olennaisinta. Kun halutaan lainata jotain viisasta ajattelijaa, parhaat sitaatit Aimo ja Köpi tietenkin osaavat ulkoa. Ja kun keskustelu ajautuu sopivaan kohtaan, voi sukanvarresta tai lippalakin alta löytyä kuin taikaiskusta juuri tilanteeseen sopiva runonpätkä tai ote romaanista. Kun luentoa on jatkunut pitkään, ei aina muista edes, kumpi on äänessä: Aimo vai Köpi? Mutta ei sillä ole oikeastaan väliä, sillä selvästi tärkeämpää on se mitä sanotaan kuin kuka sanoo. Aimo ja Köpi ovat niin räikeästi kerronnan välineitä, että sen täytyy olla tietoista ja tarkoituksellista. Toisin sanoen Nyljetyissä ajatuksissa ei edes yritetä häivyttää sitä tosiasiaa, etteivät filosofiset pohdinnat taiteen ja elämän tarkoituksesta ole vain keino tappaa aikaa pitkällä soudulla vaan Aimo ja Köpi on ihan tarkoituksellisesti lykätty vesille, jotta nämä asiat tulisivat sanotuiksi.

Mutta miksi näin räikeä läpinäkyvyys? Hurmeen teatteritausta näkyy Nyljetyissä ajatuksissa. Tilanteissa on lavastuksen makua, mutta juuri siihen romaani taitaa pyrkiäkin. Teatterikeskusteluissaan Aimo ja Köpi luonnehtivat näytelmää tilanteeksi, jossa näyttelijä on olevinaan joku toinen ja katsoja on uskovinaan sen todeksi. Painotus juuri verbien päätteillä. Näyttelijä ei oikeasti ole eikä katsoja oikeasti usko. Illuusio on jaettu, ja kumpikin antautuvat sille vapaaehtoisesti. Samalla tavalla käy myös Nyljetyissä ajatuksissa. Lukija hyväksyy Köpin ja Aimon keskusteluiden performatiivisuuden ja valitsee olla takertumatta tilanteiden keinotekoisuuteen. Ajoittain ja varsin veikeällä tavalla tuntuu, että jopa Köpi ja Aimo hyväksyvät tietoisesti oman välineellisyytensä. Heidän puheensa ei ole yksityistä, se on tarkoitettu yleisölle.

Nyljettyjen ajatusten kehystarina Aimosta ja Köpistä on kuin teatteria, mutta se on hyvin tarpeellista teatteria. Se ei vie huomiota oleelliselta, siis paasaamiselta, mutta se asettaa sen tärkeään kontekstiin. Kaiken sen sateen ja tuulen keskellä kaksi hikistä, viinapullosta naukkailevaa miestä ovat osa samaa todellisuutta, jossa maailman parhaat taideteokset ja ideat syntyvät. Se tekee taiteesta lähestyttävämpää ja inhimillisempää. Tässä kontekstissa taidetta kuuluukin käsitellä, osana epäjärjestyksellistä, arvaamatonta ja ryvettynyttä todellisuutta.

Huikeinta Nyljetyissä ajatuksissa on kuitenkin ennen kaikkea se, että se avaa kulttuurista auki maailman, jonka olemassaoloa et aikaisemmin edes tiennyt. Aimo ja Köpi nostavat taiteen paljouden merestä aarteita, jotka ovat unohtuneet tai joita ei arvostettu aikanaan sen enempää kuin nytkään. Jopa suomalainen kirjallisuus, teatteri, elokuva ja musiikki ovat täynnä mitä uskomattomampia tapauksia. Suomalaisena saisikin olla ylpeä omasta kulttuuri-ilmapiiristään. Aimo ja Köpi nostavat kotimaiset tekijät maailman kovimpien viereen. Rinnakkain asettuvat taiteellisessa suuruudessaan Otto Donner ja Bob Dylan sekä Aleksis Kivi ja Bertolt Brecht, ja Woody Guthrien ja J.J. Calen musiikkia luonnehditaan ”pentti haanpääläiseksi rockiksi”. Nyljetyt ajatukset on siis harvinaista herkkua: kyltymätöntä kulttuuri-intoa, subjektiivisten taidekokemusten reflektointia, tulkintaa ja hauskoja letkautuksia, kuten tämä:

Jos Aimolta erehtyisi kysymään maailman turhimman ja tungettelevimman kysymyksen ”mitä mietit”, niin vastaus paukahtaisi välittömästi: ”Seksuaalisia kuvitelmia ja vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaista horjuttamista.” Paras siis jättää Aimo rauhaan.

Nyljetyt ajatukset ei voittanut vuonna 2014 Finlandia-palkintoa, se ei ollut edes ehdolla. Mikä tämän maan kulttuurieliittiä oikein vaivaa?