tiistai 7. toukokuuta 2013

TTT: Houkuttelevimmat kirjojen nimet



Kirjablogeissa jyllännyt Top Ten Tuesday -villitys tarttui sitten minuunkin ja oli ihan pakko keksiä oma lista. Top Ten Tuesday on konseptina lähtöisin englanninkieliseltä Broke and the Bookish -sivustolta. Viime aikoina on tullut kiinnitettyä huomiota hyviin kirjojen nimiin, joten ajattelin listata omat suosikkini. Kirjojen nimiä on listailtu myös ainakin sellaisissa blogeissa kuin Tarinauttisen hämärän hetket ja Kirjainten virrassa. Myös Goodreadsiltä löytyy oma lista, jonka kautta olen löytänyt osan omistakin suosikeistani.

Keräsin listalle sekä kauniiksi kokemiani nimiä että huvitusta herättäviä. Kaikkia en ole itsekään lukenut, mutta nimensä puolesta ne kyllä kovasti houkuttelevat.  




1. Carson McCullers: The Heart Is a Lonely Hunter (1940) (suom. Yksinäinen sydän)
Tähän kirjaan viitataan toistuvasti John Tarvoltan ja Scarlett Johanssonin tähdittämässä loistavassa elokuvassa A Love Song for Bobby Long (2004). Kuten Travoltan hahmo kirjaa luonnehtii, se on tarina yhteiskuntaan sopeutumattomista näkymättömistä ihmisistä. 

2. Zora Neale Hurston: Their Eyes Were Watching God (1937)
Suomentamaton afrikkalais-amerikkalaisen naiskirjailijan klassikkoteos sijoittuu 1900-luvun alkuun ja kertoo kolmesti naimisissa olleen Janie Crawfordin tarinan.

3. Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut (1967)
Ruustinna ja Alma käyvät loputonta keskustelua menneistä tapahtumista, siitä miten ne muistetaan ja miten ne todella menivät. Loistava romaani siitä, kuinka yritämme jatkuvasti tavoitella toistemme kautta totuutta elämästämme.

4. Philip K. Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep? (1968) (suom. Palkkionmetsästäjä)
Kulttielokuva Blade Runner (1982) perustuu tähän Dickin tieteisromaaniin. Tarina sijoittuu postapokalyptiseen maailmaan, jossa palkkionmetsästäjä Rick Deckardin tehätävänä on ottaa kiinni kuusi karannutta androidia. Romaanin nimeen sisältyvä kysymys viittaa laajempaan kysymykseen siitä, mikä erottaa ihmisen androidista.

5. F. Scott Fitzgerald: Tender Is the Night (1934) (suom. Yö on hellä)
Fitzgeraldin viimeisen valmistuneen romaanin nimi perustuu John Keatsin runoon ”Ode to a Nightingale”: ”But on the viewless wings of Poesy , / Though the dull brain perplexes and retards: / Already with thee! tender is the night, / […]” Myös brittibändi Blurin kuudennen albumin 13 (1999) ensimmäinen biisi Tender alkaa näillä samaisilla sanoilla.

6. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu (1964)
Mukan kohua herättänyt esikoisteos sijoittuu pohjoissuomalaiseen kylään toisen maailmansodan jälkeen.

7. Kurt Vonnegut: God Bless You Mr. Rosewater or Pearls before Swine (1965) (suom. Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater tai Helmiä sioille)
Huvittavan kuuloisen pitkän nimen takana on Vonnegutin mustan huumorin ja satiirin sävyttämä teos hieman hullusta miljonääristä Eliot Rosewaterista.

8. Ernest Hemingway: For Whom the Bell Tolls (1940) (suom. Kenelle kellot soivat)
Espanjan sisällissotaan sijoittuvan romaanin nimi on otettu John Donnen meditaatioita ja rukouksia sisältävästä teoksesta Rukouksia sairasvuoteella (1624): “No man is an Island, intire of it selfe; every man is a peece of the Continent, a part of the maine; if a Clod bee washed away by the Sea, Europe is the lesse, as well as if a Promontorie were, as well as if a Mannor of thy friends or of thine owne were; any mans death diminishes me, because I am involved in Mankinde; And therefore never send to know for whom the bell tolls; It tolls for thee."

9. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman (2005)
Avaimen julkaisema Hirvosen esikoisromaani sai Finlandia-palkintoehdokkuuden. Hirvosen kauniisti nimetystä romaanista on kirjoitettu useissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, P.S. Rakastan kirjoja, K-blogi – Koko lailla kirjallisesti, Pihin naisen elämää, Lumiomena, ja La petite lectrice.

10. Harper Lee: To Kill a Mockingbird (1960) (suom. Kuin surmaisi satakielen)
Harper Leen ensimmäinen ja viimeinen romaani kertoo 1930-luvun Alabaman pienen Maycombin kaupungin rasismista ja taistelusta sitä vastaan pienen tytön näkökulmasta. Tämän kirjan kohdalla suomennettu nimi on mielestäni melkeinpä kauniimpi kuin alkuperäinen. Jotenkin tuo suomen surmata -sana on runollisempi kuin englannin arkisempi kill.


Onko näistä kirjoista tullut luettua mitään? Minkälaisiin mielenkiintoisiin kirjojen nimiin olette itse törmänneet?

2 kommenttia:

  1. Kuin surmaisi satakielen onkin ehdottomasti kauniimpi kuin alkuperäinen nimi, soljuu mukavasti ja luontevammin. Maa on syntinen laulu on myös kaunis.

    Arvostan sitä, että kirjojen nimet tuntuvat harkituilta ja joskus niiden merkityskin tuntuu avautuvan vasta lukemisen aikana. Esim. Hiiriä ja ihmisiä on saanut nimensä runosta, mutta vasta viime sivuilla ymmärtää mitä se tarkoittaa tarinan kannalta.

    Lainasin juuri kirjastosta novellikokoelman Korkinimijä, odotan innolla mitä ihmettä se tarkoittaa :D Kokoelma sisältää siis tarinoita taksikuskista ja ilmeisesti siitä, millaisia asiakkaita tällä on. Mystistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kirjan nimi on parhaimmillaan, kun se tarjoaa jonkinlaisen oivalluksen lukemisen aikana. Kun nimi on ikään kuin avain luetun ymmärtämiseen.

      Korkinimijä kuulostaa kieltämättä sekä hupaisalta että mielenkiintoiselta. Jään uteliaana odottamaan blogipostausta.

      Poista

Kommentti on aina iso ilo.