Berliini-vinkit, osa 1: Berliinin elokuvajuhlat

Olen huomannut kanssabloggaajissani innokkaiden matkustelijoiden vikaa, joten päätin jakaa tänne omat kokemukseni kaupungista, joka kaikesta skeptisyydestäni huolimatta on hypetyksensä ja trendikkään maineensa ansainnut. Berliini on yllättävä, kiinnostava, jopa kummallinen matkakohde. Kummallinen oli myös matkustamisemme ajankohta. Heti Tegelin lentokentältä taksiin noustessamme taksikuskimme ihmetteli, mikä saa meidät matkustamaan talvisen kylmään ja kosteaan Berliiniin, kun kaupungista saisi parhaimmat puolet esiin kesällä. ”Well, we are here for the movies”, oli mieheni vastaus, joka sai taksikuskimme naurahtamaan.

Välillä blogissani on saattanut kirjojen lisäksi vilahtaa mainintoja myös elämääni mullistaneista elokuvista. Paitsi että olen innokas lukija, olen myös suuri elokuvien ystävä. Elokuvat ovat kuitenkin ennen kaikkea mieheni erikoisalaa ja matkustimme helmikuussa hänen syntymäpäivänsä kunniaksi jo toistamiseen Berliiniin nauttimaan Euroopan merkittävimpiin elokuvafestivaaleihin lukeutuvasta Berlinalesta. Berlinale kestää noin puolitoista viikkoa ja ajoittuu helmikuun alkuun. Tänä vuonna se järjestettiin 6.-16.2. Helmikuu ei ole kuitenkaan mikään erityinen sesonkiaika Berliinissä. Elokuvajuhlat eivät tunnu vetävän kaupunkiin erityisen paljon muita kävijöitä kuin alan ammattilaisia. Helmikuinen Berliini ei säänsä puolesta olekaan mikään unelmakohde. Pahimmillaan kaupunki on kostea ja loskainen ja sen kylmyys on aivan omaa luokkaansa. Kääntöpuoli on kuitenkin se, että lentojen ja hotellien hinnat ovat tähän aikaan vuodesta matalia ja jos Berliini-oppaassasi todetaan, että trendiravintolaan ei pääse ilman pöytävarausta, sääntö ei välttämättä päde helmikuisessa Berliinissä. Ennen kaikkea kuitenkin jos olet hyvien elokuvien ystävä, Berlinale on itsessään tarpeeksi hyvä syy matkustaa Berliiniin. Tässä Berliini-bloggauksieni ensimmäisessä osassa pureudun tarkemmin juuri Berliinin elokuvajuhliin ja toisessa osassa käsittelen muita Berliini-kokemuksiani.  

Karkeasti arvioituna Euroopan merkittävimmät elokuvajuhlat järjestetään Venetsiassa, Cannesissa ja Berliinissä. Tavallisen ihmisen näkökulmasta Berlinale on ainutlaatuinen festivaali, sillä sen näytöksiin on mahdollista päästä, vaikka et olisikaan elokuvantekijä tai maasi merkittävin elokuvakriitikko. Toisin sanoen Cannesin ja Venetsian elokuvajuhlille ei tavallisella ihmisellä ole juuri asiaa. Berlinaleen olet kuitenkin lämpimästi tervetullut ja vielä ihan kohtuullisin hinnoin. Berlinalen tunnelman tekee ainutlaatuiseksi juuri se, että samassa näytöksessä istuvat niin elokuvan ammattilaiset, kriitikot kuin harrastelijatkin. Jos tuuri käy (ja se saattaa käydä yllättävänkin usein), elokuvan tekijät ovat itse paikan päällä ja tulevat näytöksen jälkeen kertomaan elokuva teosta ja vastailemaan yleisön kysymyksiin.

Vaikka Berlinale siis onkin pääasiassa yleisöystävällinen elokuvafestivaali, siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, näytösten lippujen hankkiminen vaatii hieman vaivannäköä. Salit myydään melko tehokkaasti täyteen, joten aina kannattaa varautua siihen, että se kiinnostavin elokuva saattaa mennä sivu suun, sillä mitä todennäköisimmin se kiinnostaa myös kaikkia muita. Turhautumisen välttämiseksi, oma neuvoni onkin, että kannattaa omaksua tietynlainen ”go with the flow” -asenne. Kiinnostavimpien elokuvien lippujen saatavuutta kannattaa aina kokeilla, mutta ei liian suurin odotuksin. Ja ennen kaikkea: Mene sinne, minne pääset. Englanninkieliset tuotannot tunnettuine näyttelijöineen ovat Berlinalessa suosituimpia ja saattavat herättää kiinnostusta, koska ohjaajalta ja näyttelijöiltä osaa valmiiksi odottaa jotain. Nämä elokuvat ovat kuitenkin sellaisia, jotka saattavat mahdollisesti ajautua joku päivä Suomeenkin teatterilevitykseen tai suoraan kauppoihin. Berlinalessa on kuitenkin mahdollista nähdä myös mitä erikoisimpia, upeimpia, mielenkiintoisimpia tai kummallisimpia ei-englanninkielisiä elokuvia ympäri maailmaa ja mitä todennäköisemmin sinulla ei ikinä tule mahdollisuutta nähdä niitä enää missään muualla. Kannattaa siis ennakkoluulottomasti ostaa liput siihen etiopialaiseen elokuvaan, jonka näytöksessä on vielä tilaa, sillä saatat yllättyä. Berlinaleen valitut elokuvat eivät ole aina takuuhyviä, mutta niissä on aina jotain mielenkiintoista, ajankohtaista tai erikoista, joka on saanut elokuvajuhlan järjestäjät valitsemaan sen ohjelmistoonsa.

Berlinalen ohjelmisto on jaettu erilaisiin sarjoihin, joilla on kaikilla vuosittain omat teemansa. Kahden Berlinale-käynnin perusteella suosittelen itse erityisesti kilpasarjaa, Panoramaa sekä Berlinale Specialia. Pääasiassa elokuvajuhlilla näytettävät elokuvat ovat uunituoreita eli Berlinalessa ensiesityksensä saavia elokuvia. Retrospective -ja Berlinale Special -sarjoihin lukeutuu kuitenkin myös vanhoja klassikoita. Kilpasarja on Berlinalessa kaikkein suosituin ja sen näytöksiin lippuja on ehkä kaikkein vaikeinta hankkia, ei kuitenkaan mahdotonta. Panorama-sarjaan lukeutuu lukuisa määrä ympäri maailmaa kerättyjä mielenkiintoisia elokuvia, joita yhdistää löyhästi joka vuosi jokin tietty teema. Koska Panorama-näytöksiä on melko runsaasti, niihin lippujen hankkiminen on helpompaa kuin esimerkiksi kilpasarjan elokuviin. Toisin kuin Saksassa yleensä, Berlinale-elokuvia ei tietenkään ole dubattu saksaksi. Jos elokuva on englanninkielinen, se on korkeintaan tekstitetty saksaksi. Ei-englanninkieliset elokuvat ovat puolestaan tekstitetty aina englanniksi.

Berlinalen lipunmyyntisysteemi on sekava ja hämmentävä. Tänä vuonna lippuja sai ostaa neljästä eri paikasta riippuen lipunostopäivästä: verkosta, Berlinalen virallisilta lipunmyyntipisteiltä, Berliinin yleisistä lippupisteistä sekä itse näytöspaikalta. Näytöksiä pidetään lukuisissa eri teatterisaleissa, jotka sijoittuvat ympäri kaupunkia. Innokkaalla festivaalikävijällä on siis edessä paljon matkustamista julkisella liikenteellä. Toisaalta samalla pääsee tehokkaasti vierailemaan Berliinin eri kolkissa. Pääasiassa kunkin näytöksen liput tulevat myyntiin kolme päivää ennen näytöstä. Jotta tilanne ei olisi kuitenkaan liian yksinkertainen, kilpasarjan liput tulevat myyntiin jo neljä päivää ennen näytöstä. Verkossa näitä lippuja on myynnissä vain osa ja verkosta ostettaessa lipun hintaan lisätään 1,50€ palvelumaksua. Loput liput ovat saatavissa Berlinalen virallisista lipunmyyntipisteistä sekä yleisistä lippupisteistä, jotka on ilmoitettu Berlinalen sivuilla ja jotka sijoittuvat ympäri kaupunkia. Virallisilla lippupisteillä kannattaa olla ajoissa aamulla paikalla ja varautua jonottamaan kauan. Yleisten lippupisteiden tilanteesta minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta niissä lipun hintaan lisätään 2€, joten jonot saattavat olla pienempiä, mutta siitä hyvästä lipun hinta nousee. Itse näytöspäivänä lipun voi ostaa vain sieltä, missä näytös pidetään. Muuten näytöspaikat eivät myy lippuja etukäteen.  Jotta lipunmyynti vaikuttaisi vielä entistä sekavammalta, myös lippujen hinnat vaihtelevat näytössarjan ja -paikan mukaan. Pääasiassa ne pyörivät kuitenkin kymmenen euron tienoilla. Ja mikä parasta, itse näytöspäivänä opiskelijat saavat lippunsa puoleen hintaan ja tunti ennen näytöstä liput ovat puoleen hintaan kaikille.

Ensimmäisellä Berlinale-matkallamme jonotimme lippuja virallisella lipunmyyntipisteellä vain kerran ja tänä vuonna ostimme sieltä lippuja ainoastaan iltapäivällä, jolloin jonoa ei ollut, ja vain niihin näytöksiin, jotka eivät olleet erityisen suosittuja. Lomalla aikaisin herääminen ja useamman tunnin jonottaminen on ymmärrettävistä syistä turhauttavaa, joten en edes suosittele sitä. Omat neuvoni Berlinale-lippujen metsästykseen ovat hyvin yksinkertaiset: Jos ehdottomasti haluat lipun johonkin tiettyyn näytökseen, helpointa on ostaa se verkosta, varsinkin jos käytössäsi on tabletti tai älypuhelin tai hotellissasi tai sen lähettyvillä on käytettävissä tietokone. (Berliinissä on edelleen myös yllättävän paljon nettikahviloita ja niiden käyttömaksut ovat hurjan edullisia.) Myös nettiliput menevät nopeasti, mutta jos olet ostamassa lippua juuri sillä hetkellä, kun myynti aukeaa (tänä vuonna se oli kello kymmeneltä aamulla), lipun saaminen on hyvinkin mahdollista, ellei nettiyhteytesi ole erityisen hidas. Ostaminen onnistuu tavallisella Visa Electronilla. Berlinalen lipunostosivulle kannattaa kirjautua etukäteen, jolloin siihen ei mene turhaan aikaa lipunostohetkellä.

Jos taas olet valmis ottamaan sen riskin, ettet pääsekään haluamaasi näytökseen, oma kokemuksemme on, että kannattaa ehdottomasti suosia lippujen ostoa itse näytöspäivänä näytöspaikalta. Emme koskaan löytäneet asiasta virallista tietoa Berlinalen verkkosivuilta, mutta vaikka verkossa ja virallisilla lipunmyyntipisteillä ilmoitettaisiin, että näytös on loppuunmyyty, siihen on oman kokemuksemme mukaan edelleen mahdollista saada lippuja näytöspaikalta tuntia ennen näytöstä. Kokeilimme lomaviikkomme aikana useita suositunkin oloisia näytöksiä tuntia ennen näytöksen alkamista ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta saimme liput näytökseen joka kerta, puoleen hintaan ja jonottamatta. Vaikka jouduimme pettymään muutaman kerran, taloudellinen säästö ja lipunoston helppous oli sen arvoista, että vain harvan lipun ostimme etukäteen. Ainoa poikkeus tähän sääntöön on elokuvajuhlien viimeinen päivä. Silloin kaikkien näytösten liput ovat puoleen hintaan ja opiskelijalle lipun hinta on vielä puolet alennetusta hinnasta, joten näytökset ovat erittäin suosittuja. Viimeisen päivän liput tulevat myös myyntiin jo festivaalin alussa, joten niiden myyntiaika on huomattavasti pidempi kuin muiden lippujen.

Lipunoston pienistä hankaluuksista huolimatta Berlinale on ehdottomasti vierailemisen arvoinen ja varmasti ainutlaatuinen kokemus. Koska kyseessä on Euroopan merkittävimpiin lukeutuvat elokuvajuhlat, puitteet ovat suureelliset ja ohjelmistokin mielenkiintoinen ja laadukas. Esityspaikoista suosittelen erityisesti käymään Itä-Berliinin puolella lähellä Alexanderplatzia sijaitsevassa International-teatterissa, jossa näkyy DDR:n henki ja jossa voi tilata leffajuomaksi vaikkapa pienen pullon kuohuviiniä.

Ensi helmikuuta odotellessa täällä Tampereella voi muuten jo tällä viikolla kokeilla kansainvälisten elokuvajuhlien humua. Lyhytelokuvaan erikoistuneet Tampereen elokuvajuhlat järjestetään 5. – 9.3. Jos lyhytelokuva ei ole muotona entuudestaan tuttu, kannattaa ehdottomasti käydä ravistelemassa ennakkoluulojaan. Elokuvajuhlat ovat ottaneet hyvin huomioon myös lapsiperheet. Esimerkiksi tänä vuonna näytetään useamman näytöksen verran YLEn ikimuistoisimpia lastenohjelmia Kössi Kengurusta Pelle Hermanniin. Tampereen elokuvajuhlatärppejä kannattaa katsastaa myös täältä.