Christa Wolf: Erään
naisen elämä (Kirjayhtymä 1970)
Alkuteos: Nachdenken
über Christa T.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1968
Suomentaja: Keijo Kylävaara
Sivumäärä: 211
-
Christa Wolf oli Itä-Saksan tunnetuimpia
kirjailijoita. Hän oli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäsen vuoteen
1989 asti. Kylmän sodan aikana hän kritisoi avoimesti Itä-Saksan valtionjohtoa
ja Stasi seurasi hänen toimiaan 30 vuoden ajan. Läpi elämänsä Wolf pysyi
kuitenkin uskollisena sosialistisille arvoille ja vastusti Saksojen
yhdistymistä. Erään naisen elämä heijastelee
Wolfin omia kokemuksia ja ajatuksia elämästä ja yhteiskunnasta. Wolf kuoli
vuonna 2011. Erään naisen elämän ohella
häneltä on suomennettu muun muassa romaanit Jaettu
taivas (1966) ja Kassandra (1985).
Erään naisen
elämässä kertoja
yrittää rekonstruoida 35-vuotiaana kuolleen ystävänsä Christa T:n elämää.
Rakennuspalikkoina hänellä on muistin palasia, päiväkirjakatkelmia ja tuttavien
kertomuksia, joita hän täydentää tulkinnoillaan, aavistuksillaan ja lopulta
jopa mielikuvituksellaan. Yhtä lailla kuin Erään
naisen elämä on romaani Christa T:stä, se on myös romaani siitä, kuinka
toisen ihmisen sisintä ja olemusta on mahdotonta vangita sanoin. Christa T.
pakenee ja välttelee jatkuvasti elämäkertakirjoittajan otetta. Todellinen hahmo
on aina jotain muuta kuin se, miten häntä kuvaillaan ja kuolema pitää hänen
tavoittamattomissa.
Romaani alkaa toisen maailmansodan loppuvuosista, kun
kertoja ja Christa T. kohtaavat lapsina koulussa. Sodan viimeiset vaiheet
vievät heidät eri teille vuosiksi, kunnes he kohtaavat jälleen uudelleen. Christa
T:stä tulee opettaja, hän rakastuu ja menee naimisiin eläinlääkärin kanssa, saa
lapsen ja rakennuttaa miehensä kanssa talon. Christa T:llä on hyvin tavallinen
elämä, jota kuitenkin koettelee hankala ja ristiriitainen suhde yhteiskuntaan.
Wolfin tavoin Christa T. kyseenalaistaa uskonsa sosialismiin ja hyvään elämään
sosialistisessa yhteiskunnassa. Teemojen tasolla elämäkertakirjoittamisen
mahdottomuus laajenee kysymyksiin ihmisen perimmäisestä olemuksesta,
identiteetin muodostumisesta ja suhteesta yhteiskuntaan. Christa T:lle elämä on
aina eksistentiaalista harhailua, jatkuvaa ”yritystä olla oma itsensä”.
Erään naisen elämä
on
haastava teos. Muodoltaan se on fragmentaarinen ja vastustaa kokonaiskuvia,
teemojen ja ajatusten ykseyttä. New Yorkerin
muistokirjoituksessa
Wolfista kerrotaan, että hän tavoitti kirjallisuudellaan jotain olennaista
juuri oman sukupolvensa kokemuksesta ja elämästä DDR:ssä. Myös Erään naisen elämä kutoutuu kuvaamaansa
aikaan ja yhteiskuntaan kiinni niin kokonaisvaltaisesti, että lukija, joka ei
ollut siellä, menettää auttamattomasti tunteen ajasta ja paikasta. En tunne
romaanin kuvaamaa kontekstia, kylmän sodan Itä-Saksaa, kovin hyvin, joten
Christa T:tä ympäröivä tila jää sumuiseksi ja epämääräiseksi.
Huolimatta kontekstin vieraudesta Erään naisen elämä ei suinkaan jää lukukokemuksena tyhjäksi tai
merkityksettömäksi. Sen sisältämät ajatukset – silloinkin, kun ne vaikuttavat
lähes irrallisilta – ovat muodoltaan ja sisällöltään vangitsevia. Lukukokemus
on suorastaan hypnoottinen. Tiettyyn aikaan ja yhteiskuntaan sijoittuva maailma
kääntyy universaaliksi kokemukseksi elämästä, ajasta ja minuudesta. Kertojan
sanat ryömivät jonnekin tajunnan perukoille ja jättävät sinne arvoituksen:
Mikään ei ollut
kauempana meistä kuin ajatus, että jonakin päivänä saavuttaisiin perille.
Oltaisiin jotakin. Olimme matkalla, ja aina kävi hieman tuuli, toisinaan takaa,
toisinaan vastaan. Me emme sitä ole, mutta me tulemme olemaan, meillä ei sitä
ole, mutta meillä on oleva, se oli mallimme. Tulevaisuusko? Se on aivan totta.
Kaikki aikanaan. Tulevaisuus, palkkioksi väsymättömästä ahkeruudesta. Silloin
me olemme kauneus ja täydellisyys, ne me säästämme johonkin päivään palkkioksi
väsymättömästä ahkeruudesta. Silloin me olemme jotain, silloin meillä on
jotain.
Mutta koska
tulevaisuus aina työntyi eteenpäin, koska näimme, että se on mukanamme katoavan
ajan jatkumista eikä sitä voi tavoittaa – silloin heräsi jonakin päivänä
kysymys: millaisia meistä tulee? Mitä meillä on oleva?
Vaikka aika ei
annakaan ottaa itsestään vaarin, niin kerran ei enää ole aikaa, jos ei nyt
pysähdy. Elätkö nyt todella? Tänä hetkenä, aivan kokonaan?
Milloinka siis,
jos ei nyt?
Erään naisen elämä
on
teos, joka tekee mieli lukea saman tien uudestaan. Se on mysteeri, joka
epäilemättä avautuu ja sulkeutuu joka lukukerralla uudestaan ja uusilla
tavoilla.
Erään naisen elämä kuuluu parhaimpiin lukemiini kirjoihin. Olen lukenut sen useamman kerran. Luin kirjahaasteeseen Christoph Heinin Vieras ystävä. Se kertoo Claudiasta. Se on vaikuttava kirja. Se tuo vääjäämättä mieleen Wolfin kirjan. Naiset ovat hyvin erilaisia, mutta eksistentiaalinen etsiminen on kummassakin tarinassa voimakkaasti läsnä.
VastaaPoistaKävin lukemassa tekstisi tuosta Heinista. Todellakin, 1980-luvun Itä-Berliini ja nuo tekstisitaatit vaikuttavat lupaavilta. Pistän sen muistiin.
PoistaTuo on niin totta, että tätä tekisi mieli aloittaa heti uudestaan. Melkein tuntuu, että tätä voisi lukea jatkuvasti kohdan silloin, toisen tällöin.
VastaaPoistaMietitkö tuota, että miksi henkilön nimi on Christa T.? Sekin kiinnostaa minua. Selkeästi viitataan Christa Wolfiin itseensä, mutta sitten on tuo hämäävä T.?
Innostuin tästä niin paljon, että aion lukea uudestaan muitakin Wolfin kirjoja. Itse asiassa tekisi mieli siirtyä 60- ja 70-luvuille. On alkanut ahdistaa kirjojen nopea kierto.
Itsekin mietin, että tämä voisi tosiaan toimia sellaisena fiilistelykirjana, jota voisi selailla silloin tällöin.
PoistaTodellakin koin, että tuolla Christa T.:llä Wolf viittaa jossain määrin itseensä ja kuitenkin ehkä samalla hän tekee voimakkaan eron itsensä ja tuon romaanihenkilön välille. Se olisi niin romaanin teeman mukaista: lähteä kirjoittamaan omasta identistä, joka pakenee kaikkia määrittely-yrityksiä ja muuttuu joksikin toiseksi. Harmikseni en kyllä tunne saksaa laisinkaan, joten siksikin tuon mystisen T:n tulkinta tuntuu toivottomalta.
Itseäni alkoi seuraavaksi kiinnostaa erityisesti Jaettu taivas.