Christa Wolf: Erään naisen elämä

Christa Wolf: Erään naisen elämä (Kirjayhtymä 1970)

Alkuteos: Nachdenken über Christa T.

Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1968

Suomentaja: Keijo Kylävaara

Sivumäärä: 211

-

Christa Wolf oli Itä-Saksan tunnetuimpia kirjailijoita. Hän oli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäsen vuoteen 1989 asti. Kylmän sodan aikana hän kritisoi avoimesti Itä-Saksan valtionjohtoa ja Stasi seurasi hänen toimiaan 30 vuoden ajan. Läpi elämänsä Wolf pysyi kuitenkin uskollisena sosialistisille arvoille ja vastusti Saksojen yhdistymistä. Erään naisen elämä heijastelee Wolfin omia kokemuksia ja ajatuksia elämästä ja yhteiskunnasta. Wolf kuoli vuonna 2011. Erään naisen elämän ohella häneltä on suomennettu muun muassa romaanit Jaettu taivas (1966) ja Kassandra (1985). 

Erään naisen elämässä kertoja yrittää rekonstruoida 35-vuotiaana kuolleen ystävänsä Christa T:n elämää. Rakennuspalikkoina hänellä on muistin palasia, päiväkirjakatkelmia ja tuttavien kertomuksia, joita hän täydentää tulkinnoillaan, aavistuksillaan ja lopulta jopa mielikuvituksellaan. Yhtä lailla kuin Erään naisen elämä on romaani Christa T:stä, se on myös romaani siitä, kuinka toisen ihmisen sisintä ja olemusta on mahdotonta vangita sanoin. Christa T. pakenee ja välttelee jatkuvasti elämäkertakirjoittajan otetta. Todellinen hahmo on aina jotain muuta kuin se, miten häntä kuvaillaan ja kuolema pitää hänen tavoittamattomissa. 

Romaani alkaa toisen maailmansodan loppuvuosista, kun kertoja ja Christa T. kohtaavat lapsina koulussa. Sodan viimeiset vaiheet vievät heidät eri teille vuosiksi, kunnes he kohtaavat jälleen uudelleen. Christa T:stä tulee opettaja, hän rakastuu ja menee naimisiin eläinlääkärin kanssa, saa lapsen ja rakennuttaa miehensä kanssa talon. Christa T:llä on hyvin tavallinen elämä, jota kuitenkin koettelee hankala ja ristiriitainen suhde yhteiskuntaan. Wolfin tavoin Christa T. kyseenalaistaa uskonsa sosialismiin ja hyvään elämään sosialistisessa yhteiskunnassa. Teemojen tasolla elämäkertakirjoittamisen mahdottomuus laajenee kysymyksiin ihmisen perimmäisestä olemuksesta, identiteetin muodostumisesta ja suhteesta yhteiskuntaan. Christa T:lle elämä on aina eksistentiaalista harhailua, jatkuvaa ”yritystä olla oma itsensä”.

Erään naisen elämä on haastava teos. Muodoltaan se on fragmentaarinen ja vastustaa kokonaiskuvia, teemojen ja ajatusten ykseyttä. New Yorkerin muistokirjoituksessa Wolfista kerrotaan, että hän tavoitti kirjallisuudellaan jotain olennaista juuri oman sukupolvensa kokemuksesta ja elämästä DDR:ssä. Myös Erään naisen elämä kutoutuu kuvaamaansa aikaan ja yhteiskuntaan kiinni niin kokonaisvaltaisesti, että lukija, joka ei ollut siellä, menettää auttamattomasti tunteen ajasta ja paikasta. En tunne romaanin kuvaamaa kontekstia, kylmän sodan Itä-Saksaa, kovin hyvin, joten Christa T:tä ympäröivä tila jää sumuiseksi ja epämääräiseksi.

Huolimatta kontekstin vieraudesta Erään naisen elämä ei suinkaan jää lukukokemuksena tyhjäksi tai merkityksettömäksi. Sen sisältämät ajatukset – silloinkin, kun ne vaikuttavat lähes irrallisilta – ovat muodoltaan ja sisällöltään vangitsevia. Lukukokemus on suorastaan hypnoottinen. Tiettyyn aikaan ja yhteiskuntaan sijoittuva maailma kääntyy universaaliksi kokemukseksi elämästä, ajasta ja minuudesta. Kertojan sanat ryömivät jonnekin tajunnan perukoille ja jättävät sinne arvoituksen:

Mikään ei ollut kauempana meistä kuin ajatus, että jonakin päivänä saavuttaisiin perille. Oltaisiin jotakin. Olimme matkalla, ja aina kävi hieman tuuli, toisinaan takaa, toisinaan vastaan. Me emme sitä ole, mutta me tulemme olemaan, meillä ei sitä ole, mutta meillä on oleva, se oli mallimme. Tulevaisuusko? Se on aivan totta. Kaikki aikanaan. Tulevaisuus, palkkioksi väsymättömästä ahkeruudesta. Silloin me olemme kauneus ja täydellisyys, ne me säästämme johonkin päivään palkkioksi väsymättömästä ahkeruudesta. Silloin me olemme jotain, silloin meillä on jotain.

Mutta koska tulevaisuus aina työntyi eteenpäin, koska näimme, että se on mukanamme katoavan ajan jatkumista eikä sitä voi tavoittaa – silloin heräsi jonakin päivänä kysymys: millaisia meistä tulee? Mitä meillä on oleva?

Vaikka aika ei annakaan ottaa itsestään vaarin, niin kerran ei enää ole aikaa, jos ei nyt pysähdy. Elätkö nyt todella? Tänä hetkenä, aivan kokonaan?

Milloinka siis, jos ei nyt?

Erään naisen elämä on teos, joka tekee mieli lukea saman tien uudestaan. Se on mysteeri, joka epäilemättä avautuu ja sulkeutuu joka lukukerralla uudestaan ja uusilla tavoilla.

--

Suosittelen lukemaan lisää aiheesta Ullan ja Ompun blogeista.