Jani Saxell: Sotilasrajan unet (WSOY 2014)
Sivumäärä: 589
-
Sotilasrajan unet jatkaa Unenpäästäjä Florianin aloittamaa trilogiaa, jonka keskiössä on unista tyhjentynyt Eurooppa. Unenpäästäjä Florianissa elettiin vaihtoehtotodellisuutta vuonna 2010. Siunauskirouksensa ansiosta Romanian romani Florian kykenee sukeltamaan ihmisten alitajuntaan ja avaamaan lukot, joiden taakse unet ovat kätkeytyneet. Sotilasrajan unissa vaihtoehtotodellisuus on loikannut vuoteen 2016. Florian on perustanut Räksylän vanhaan ja eristäytyneeseen koulurakennukseen puolisonsa Ann-Stinen kanssa siunauskirottujen turvapaikan, johon vaeltaa nyt nuoria ja vanhoja kummajaisia ympäri maailmaa. Jokaisella on jokin yliluonnollinen kyky, joka tekee heistä uhan yhteiskunnalle mutta houkuttelee myös tieteellisille kokeiluille.
Sivumäärä: 589
-
Sotilasrajan unet jatkaa Unenpäästäjä Florianin aloittamaa trilogiaa, jonka keskiössä on unista tyhjentynyt Eurooppa. Unenpäästäjä Florianissa elettiin vaihtoehtotodellisuutta vuonna 2010. Siunauskirouksensa ansiosta Romanian romani Florian kykenee sukeltamaan ihmisten alitajuntaan ja avaamaan lukot, joiden taakse unet ovat kätkeytyneet. Sotilasrajan unissa vaihtoehtotodellisuus on loikannut vuoteen 2016. Florian on perustanut Räksylän vanhaan ja eristäytyneeseen koulurakennukseen puolisonsa Ann-Stinen kanssa siunauskirottujen turvapaikan, johon vaeltaa nyt nuoria ja vanhoja kummajaisia ympäri maailmaa. Jokaisella on jokin yliluonnollinen kyky, joka tekee heistä uhan yhteiskunnalle mutta houkuttelee myös tieteellisille kokeiluille.
Unenpäästäjä Florianissa koin teemojen, ideoiden ja henkilöhahmojen moninaisuuden vievän tarinalta kaivattua napakkuutta. Samankaltaiset ongelmat vaivaavat myös Sotilasrajan unia. Edeltäjäänsä verrattuna Sotilasrajan unet on huomattavasti laajempi ja eeppisempi teos. Tarinan konteksti laajenee sekä ajallisesti että maantieteellisesti nykyajan Suomesta ja lähimenneisyyden Romaniasta koko Itä-Eurooppaan ja sen historialliseen kehitykseen aina 1500-luvulta asti. Vaikka teemat pysyvät trilogian toisessa osassa huomattavasti paremmin kurissa, varsinainen tarina punaisine lankoineen hukkuu historialliseen perspektiiviin. Vaikka kyseessä on trilogian toinen osa, Sotilasrajan unet toimii kuitenkin mainiosti myös itsenäisenä teoksena, ja ensimmäisen osan tapahtumat referoidaan tekstissä siltä osin kuin on tarpeellista.
Unenpäästäjä Florianissa fokuksessa oli Romania, mutta nyt tarkastelun kohteena on koko Balkan ja erityisesti sotilasrajaksi kutsuttu alue. Sillä viitataan Habsburgien Itävallan ja Ottomaani-imperiumin historialliseen ja jatkuvasti muutoksen kohteena olleeseen rajalinjaan. Romaaniin liitetyn kartan perusteella voi hahmottaa, että sotilasraja kulki suunnilleen nykyisten Sarajevon ja Belgradin kaupunkien välistä. Sotilasrajan unissa käydään läpi sekä Sarajevon että sotilasrajan sotaisa historia 1500-luvulta 2000-luvulle saakka. Alueella on läpi historiansa eläneet rinnan eri kulttuurit ja uskonnot, jotka ovat saaneet kärsiä erilaisista yhteenotoista, miehityksistä, diktatuureista ja puhdistuksista. Eri kieltä puhuvat ja eri uskontoa noudattavat naapurit opettelevat elämään keskenään tullakseen kerta toisensa jälkeen revityiksi vastakkaisille puolille. Saxellin perehtyneisyys aiheeseensa on vaikuttavaa, mutta romaanin edetessä historian vyörytys alkaa uuvuttamaan.
Saxell luo romaaniinsa toinen toistaan mielenkiintoisempia henkilöhahmoja, jotka kaikki kytkeytyvät jollain tavoin Balkanin sotaisaan ja traumaattiseen menneisyyteen. Romaanin edetessä ja henkilöhahmojen lisääntyessä juoni ei kuitenkaan tiivisty vaan yhä useamman henkilöhahmon tarina jää yksinäiseksi saarekkeekseen saman aihepiirin ympärillä. Varsinaisena keskusjuonilinjana on kuitenkin Florianin ja hänen henkivartijansa Ruben Holkin matka Sarajevoon. Euroopan tasapainoa on horjuttanut mystinen terroristi Flavius, joka kykenee vaikuttamaan ihmisten mieliin. Hän on Bosnian sodan kasvatti ja kerää ympärilleen Osattomien armeijaa, jonka tavoitteena on kostaa ja jakaa oikeutta siellä, missä sotatuomioistuimet ovat osoittautuneet tehottomiksi. Florian lähtee Sarajevoon selvittämään Flaviuksen henkilöllisyyttä ja motiiveja. Mutta mihin jäivät Räksylä, Ann-Stine ja siunauskirotut? Saxell pyörittelee käsissään liian monta hyvää henkilöhahmoa ja ideaa kyetäkseen käyttämään luontevalla tavalla niitä kaikkia. Räksylä unohdetaan pian tyystin ja lukijalle syötetään sen sijaan historian oppituntien välissä kahden renttumiehen sekavaa ja houreista Sarajevon matkaa.
Siinä missä historian kertaus alkaa puuduttamaan, Saxellin henkilökuvauksissa romaani herää aina hetkellisesti eloon. Esimerkiksi päähenkilönsä esikoisen syntymää Saxell kerii esiin kielen ja mielikuvien kauniin lumoavana virtana:
Yhden kipulääkkeen Ann-Stine salli: miehensä kosketuksen kämmenselässä ja sormienvälisissä kanjoneissa, lempeän kieppuvat valveunet lentämisestä. Piperin potkurikoneesta vilistävien järvi- ja metsäkaistaleiden yllä, sukkulan tiestä ilmakehän kerrosten läpi. Sinne, missä ei ole painoa ja suuntia, missä Maa loistaa hauraan kirkkaana jumalansilmänä loputtomuuden keskellä.
Ja vielä hetkeä aiemmin miehelleen ja synnytyssaliin poikenneelle päivystävälle lääkärille sähissyt Ann-Stine rentoutui ilman epiduraalipuudutusta. Niin, että heidän tyttärensä mahtui tulemaan maailmaan, kiipeämään kipeään valoon.
Toisaalta Saxelilla on myös taito irrottautua yksilöiden tasolta kohtalon ääneksi, maalailla lopun ajan kuvia ja julistaa satiirista todellisuuskuvaa:
Siellä missä maailmoja kudottiin, missä tämä- ja huomispäivät olivat toisilleen huomentuttuja, oli useita vaihtoehtoisia todellisuuksia. Yhdessä niistä illyrianismi ja jugoslavismi vielä kerran kukkisi. Toisessa mikään ei kukkisi, poltetussa maassa.
Ja vastuu oli – jälleen kerran – ihmisellä. Vihoviimeisellä tyypillä, jolle sellaista kannatti luvata.
Sotilasrajan unet tiputtelee lukijalle elämänkohtaloita, historiaa, menneisyyden takaumia, traumoja ja vaihtoehtotodellisuutta, mutta kudelma ei lähde muodostumaan. Historian laaja perspektiivi ei kohtaa yksittäisiä ihmiskohtaloita, joten sen ainoaksi funktioksi tuntuu jäävän tarinan hyvin höllä kontekstualisointi. Saxell kyllä hallitsee vahvasti sekä laajat maailman ja yhteiskunnan kuvitukset että sukellukset yksittäisten henkilöiden kipeimpiin tai suloisimpiin kokemuksiin, mutta kaikki ne ovat vain hajalleen ripoteltuja helmiä paljouden meressä. Kokonaisuus jää auttamattomasti levälleen. Romaanin teemat kurkottelevat isoja kysymyksiä: kapitalistisen kulttuurin ja individualismin aiheuttama pohjaton välinpitämättömyys, kulttuurisen moninaisuuden tuho nationalismin ja vallanhimon jaloissa, toiseuden ja muukalaisuuden pelko, ihmisen julmuus, epäoikeudenmukaisuus ja kosto… Teemat eivät kuitenkaan herää kunnolla henkiin henkilöhahmoissa, laajempi historiallinen perspektiivi on liian hallitseva. Sotilasrajan unien potentiaali on siinä, millä tavalla nyky-yhteiskunta hahmottuisi historiallisen menneisyyden ja vaihtoehtotodellisuuden ristivalotuksessa. Nyt teoksen ytimekkäämpi sanoma hukkuu kuitenkin kaikkeen siihen vapaasti vellovaan ainekseen, josta romaani on kerätty kokoon.
Unenpäästäjä Florianissa fokuksessa oli Romania, mutta nyt tarkastelun kohteena on koko Balkan ja erityisesti sotilasrajaksi kutsuttu alue. Sillä viitataan Habsburgien Itävallan ja Ottomaani-imperiumin historialliseen ja jatkuvasti muutoksen kohteena olleeseen rajalinjaan. Romaaniin liitetyn kartan perusteella voi hahmottaa, että sotilasraja kulki suunnilleen nykyisten Sarajevon ja Belgradin kaupunkien välistä. Sotilasrajan unissa käydään läpi sekä Sarajevon että sotilasrajan sotaisa historia 1500-luvulta 2000-luvulle saakka. Alueella on läpi historiansa eläneet rinnan eri kulttuurit ja uskonnot, jotka ovat saaneet kärsiä erilaisista yhteenotoista, miehityksistä, diktatuureista ja puhdistuksista. Eri kieltä puhuvat ja eri uskontoa noudattavat naapurit opettelevat elämään keskenään tullakseen kerta toisensa jälkeen revityiksi vastakkaisille puolille. Saxellin perehtyneisyys aiheeseensa on vaikuttavaa, mutta romaanin edetessä historian vyörytys alkaa uuvuttamaan.
Saxell luo romaaniinsa toinen toistaan mielenkiintoisempia henkilöhahmoja, jotka kaikki kytkeytyvät jollain tavoin Balkanin sotaisaan ja traumaattiseen menneisyyteen. Romaanin edetessä ja henkilöhahmojen lisääntyessä juoni ei kuitenkaan tiivisty vaan yhä useamman henkilöhahmon tarina jää yksinäiseksi saarekkeekseen saman aihepiirin ympärillä. Varsinaisena keskusjuonilinjana on kuitenkin Florianin ja hänen henkivartijansa Ruben Holkin matka Sarajevoon. Euroopan tasapainoa on horjuttanut mystinen terroristi Flavius, joka kykenee vaikuttamaan ihmisten mieliin. Hän on Bosnian sodan kasvatti ja kerää ympärilleen Osattomien armeijaa, jonka tavoitteena on kostaa ja jakaa oikeutta siellä, missä sotatuomioistuimet ovat osoittautuneet tehottomiksi. Florian lähtee Sarajevoon selvittämään Flaviuksen henkilöllisyyttä ja motiiveja. Mutta mihin jäivät Räksylä, Ann-Stine ja siunauskirotut? Saxell pyörittelee käsissään liian monta hyvää henkilöhahmoa ja ideaa kyetäkseen käyttämään luontevalla tavalla niitä kaikkia. Räksylä unohdetaan pian tyystin ja lukijalle syötetään sen sijaan historian oppituntien välissä kahden renttumiehen sekavaa ja houreista Sarajevon matkaa.
Siinä missä historian kertaus alkaa puuduttamaan, Saxellin henkilökuvauksissa romaani herää aina hetkellisesti eloon. Esimerkiksi päähenkilönsä esikoisen syntymää Saxell kerii esiin kielen ja mielikuvien kauniin lumoavana virtana:
Yhden kipulääkkeen Ann-Stine salli: miehensä kosketuksen kämmenselässä ja sormienvälisissä kanjoneissa, lempeän kieppuvat valveunet lentämisestä. Piperin potkurikoneesta vilistävien järvi- ja metsäkaistaleiden yllä, sukkulan tiestä ilmakehän kerrosten läpi. Sinne, missä ei ole painoa ja suuntia, missä Maa loistaa hauraan kirkkaana jumalansilmänä loputtomuuden keskellä.
Ja vielä hetkeä aiemmin miehelleen ja synnytyssaliin poikenneelle päivystävälle lääkärille sähissyt Ann-Stine rentoutui ilman epiduraalipuudutusta. Niin, että heidän tyttärensä mahtui tulemaan maailmaan, kiipeämään kipeään valoon.
Toisaalta Saxelilla on myös taito irrottautua yksilöiden tasolta kohtalon ääneksi, maalailla lopun ajan kuvia ja julistaa satiirista todellisuuskuvaa:
Siellä missä maailmoja kudottiin, missä tämä- ja huomispäivät olivat toisilleen huomentuttuja, oli useita vaihtoehtoisia todellisuuksia. Yhdessä niistä illyrianismi ja jugoslavismi vielä kerran kukkisi. Toisessa mikään ei kukkisi, poltetussa maassa.
Ja vastuu oli – jälleen kerran – ihmisellä. Vihoviimeisellä tyypillä, jolle sellaista kannatti luvata.
Sotilasrajan unet tiputtelee lukijalle elämänkohtaloita, historiaa, menneisyyden takaumia, traumoja ja vaihtoehtotodellisuutta, mutta kudelma ei lähde muodostumaan. Historian laaja perspektiivi ei kohtaa yksittäisiä ihmiskohtaloita, joten sen ainoaksi funktioksi tuntuu jäävän tarinan hyvin höllä kontekstualisointi. Saxell kyllä hallitsee vahvasti sekä laajat maailman ja yhteiskunnan kuvitukset että sukellukset yksittäisten henkilöiden kipeimpiin tai suloisimpiin kokemuksiin, mutta kaikki ne ovat vain hajalleen ripoteltuja helmiä paljouden meressä. Kokonaisuus jää auttamattomasti levälleen. Romaanin teemat kurkottelevat isoja kysymyksiä: kapitalistisen kulttuurin ja individualismin aiheuttama pohjaton välinpitämättömyys, kulttuurisen moninaisuuden tuho nationalismin ja vallanhimon jaloissa, toiseuden ja muukalaisuuden pelko, ihmisen julmuus, epäoikeudenmukaisuus ja kosto… Teemat eivät kuitenkaan herää kunnolla henkiin henkilöhahmoissa, laajempi historiallinen perspektiivi on liian hallitseva. Sotilasrajan unien potentiaali on siinä, millä tavalla nyky-yhteiskunta hahmottuisi historiallisen menneisyyden ja vaihtoehtotodellisuuden ristivalotuksessa. Nyt teoksen ytimekkäämpi sanoma hukkuu kuitenkin kaikkeen siihen vapaasti vellovaan ainekseen, josta romaani on kerätty kokoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina iso ilo.