torstai 3. huhtikuuta 2014

Nick Cave: Bunny Munron kuolema



Nick Cave: Bunny Munron kuolema (Like 2009)
Alkuteos: The Death of Bunny Munro 2009
Suomentaja: Jukka Jääskeläinen
Sivumäärä: 238
-

Australialaissyntyinen ja nykyisin Iso-Britanniassa asuva Nick Cave tunnetaan paremmin muusikkona kuin kirjailijana. En kuitenkaan lähtisi luokittelemaan Nick Cavea siihen muusikoiden ja näyttelijöiden joukkoon, jotka maineestaan huumaantuneena keksivät ruveta kirjailijoiksi, koska vain voivat. Nick Caven vahvasti tarinalliset sanoitukset ovat silkkaa runoutta, mikä teki Nick Cavesta kirjailijan jo ennen hänen ensimmäistä kirjaansa. Bunny Munron kuolema on Caven toinen ja toistaiseksi viimeisin romaani.

Näin viime helmikuussa Berlinalessa Iain Forsythin ja Jane Pollardin ohjaaman Nick Cave -dokumentin 20 000 Days on Earth ja vaikutuin. Elokuvassa on Nick Caven voice over -osioita, joissa hän kertoo omia ajatuksiaan elämästä, ystävistään, perheestään ja työstään. Ne ovat jo itsessään kuin pätkiä hyvin vaikuttavasta elämäkerrasta. Tämän ja Nick Caven musiikin kokeneena odotin hänen romaaniltaan paljon ja petyin hieman. Bunny Munron kuolema on kelpo kirja, mutta odotin Nick Cavelta jotain tyystin muuta. Odotin maalailevuutta, tummia sävyjä, rumuutta, joka on samanaikaisesti kaunista, mystiikkaa. Bunny Munron kuolemasta voi löytää hitusen näitä kaikkia, mutta kokonaisuus on kuitenkin aivan toisenlainen.  

Bunny Munro on ihmisen moraalittomuuden ja iljettävyyden ruumiillistuma. Hän on naisten kosmetiikkaa ovelta ovelle myyvä Brightonissa asuva kauppamatkustaja, jolle työ on vain yksi tapa päästä panemaan. Ja seksiaddikti Bunnyhan panee, runkkaa, vetää huumeita ja vokottelee naisia. Hän myös kuvittelee olevansa siinä hyvä. Kun Bunnyn vaimo löytyy hirttäytyneenä makuuhuoneestaan jotain kuitenkin nyrjähtää. Jokin alkaa vainota Bunnya. Ehkä se on hänen katkeran vaimonsa aave, ehkä se on hänen omatuntonsa tai sitten se on itse kuolema. Bunny lähtee kuitenkin karkuun ja ottaa mukaansa myös äidittömäksi jääneen yhdeksän vuotiaan poikansa Bunny Juoniorin.



Like markkinoi Bunny Munron kuolemaa ”kuolettavan hauskana satiirina”. En yleensä pidä itseäni kovin tiukkapipoisena, mutta en myöskään saanut revittyä huumoria romaanista, joka oli mustaakin mustempi. Tunnistan siinä Nick Cavelle ominaista armotonta ironiaa, joka kuitenkin kaikessa brutaalissa synkkyydessään ja suoruudessaan kirvoittaa kasvoille korkeintaan hymyn yritykseksi jäävän irvistyksen. Bunny Munron kuolema ei ole tietenkään ensimmäinen kirja, jossa revitellään seksillä, päihteillä ja rankoilla kommelluksilla. Usein kysymys on kuitenkin jonkinlaisesta rappioestetiikasta, inhimillisen vajoamisen ja rumuuden ihannoinnista. Bunny Munron kuolema ei ole kuitenkaan rappioestetiikkaa vaan pelotonta kohtaamista ihmisen kuvottavan kurjuuden kanssa. Romaani oli luettavana lukupiirissämme ja yksi piirimme jäsen totesi osuvasti Nick Caven olevan hyvin syvällä maailman rumuudessa paitsi romaaninsa myös lyriikkansa kanssa.

Iljettävästä henkilöhahmostaan huolimatta Bunny Munron kuolema on taidolla tehty romaani. Sen vahvuutena on erityisesti Bunnyn ja Bunny Juniorin näkökulmien esiin tuominen ja niiden vaihtelu. Kun kertoja on Bunnyn pään sisällä, maailma on läpeensä Bunnyn näköinen: sumuinen, kiihottava ja täynnä tilaisuuksia käyttää ihmisiä hyväkseen. Suurimman osan ajasta Bunny tuntee olevansa voitokas, upea naistenmies ja kulkemassa kohti henkilökohtaista menestystään. Bunnyn virheetön kuva itsestään rakoilee vain lyhyinä hetkinä, jotka kuitenkin toimivat lukijalle rivien välisinä vihjeinä siitä, että romaanissa on myös jossain toinen näkökulma Bunnysta. Nopeina ohikiitävinä hetkinä kerronnassa vilahtaa myös ilkikurinen kaikkitietävä kertoja, joka näkee jo päähenkilönsä kuoleman.

Bunny Juoniorin näkökulma on aito kuva poikkeuksellisen älykkään, mutta epäilemättä traumatisoituneen pikkupojan mielestä. Bunny Juoniorin tavassa tarkkailla isäänsä yhdistyy romaanin kaksi näkökulmaa Bunnysta: Yhtäältä on menestynyt kauppamatkustaja ja naistenmies, jota Bunny Junior ihailee varauksetta. Toisaalta on kehno isä, joka pakenee vastuutaan ja hankkiutuu jatkuviin ongelmiin. Bunny Junior on liikuttava osoitus lapsen mielen viattomasta vahvuudesta. Poika edustaakin kirjassa jotain vilpitöntä, joka saa lukijan etsimään päihdesekoilujen ja seksin lomasta jotain muutakin sisältöä tai sanomaa. Bunny Juniorin tarina tuo kaikessa kauheudessaan romaanin rumuuteen myös jotain itkunsekaista lohtua.   

Bunny huomaa joutuvansa mahtavan verenkuohahduksen myötä imaistuksi assosiaatiopyörteeseen, jossa hänen edessään oleva keijukaistyttö – nuo sinertävät huulet, ja kyynärtaipeen kirkas verinoro, tuo pöydällä lojuva tappava aseistus, lääkeruisku ja tummunut lusikka – oli itse asiassa ajan ja intohimon kiihdytetty törmäys, tarpeen synnyttömien kieppuvien hiukkasten yhteensulauma, aivan kuin lampun ympärillä leijuva tomukin, Bunnyn vinoutuneiden surujen luomus. Tässä hämärässä syrjäisessä huoneessa Bunny oli astunut peilin läpi, itse kuolemaan, tytön kuolemaan ja ehkä omaansakin.

Olisin siis odottanut Nick Cavelta jotain lumoavampaa kuin irstaan miehen seksisekoiluja. Toisaalta Bunny Munron kuolema on toki muutakin. Siinä on lumoava häivähdys, ripaus jotain Nick Cavemaista, jotain jännittävää ja omituista. Romaanissa on elementtejä, jotka ylittävät arkitodellisuuden ja tuovat kirjan maailmankuvaan kohtalonuskoista mystiikkaa. Romaanin nimi ja ensimmäinen lause, jossa kertoja toteaa päähenkilön pian kuolevan, määrittää heti alkuun Bunny Munron seikkailut viimeisenä kohelluksena ennen lopullista kohtaloa. Bunny Munron tie on vääjäämätön ja lukija voi huomata sen heti ensimmäisiltä sivuilta –ei vain siksi, että kertoja niin vakuuttaa vaan siksi, että se todella alkaa hillittömyydessään myös näyttämään siltä. Ennakointi tekee Bunny Munron kuolemasta myös ehdotonta ja lopullista ja samalla hyvin dramaattista. Romaanissa onkin hienovaraisella tavalla lopun aikojen kaoottista tunnelmaa. Bunnyn ja Bunny Juniorin tarinan taustalla kuljetetaan myös uutistarinaa Englannissa riehuvasta pirunsarvisesta massamurhaajasta, joka iskee keskellä päivää missä tahansa julkisella paikalla ja tappaa ihmisiä kylmäverisesti. Tapahtuman absurdius heijastelee Bunnyn maailman, ehkäpä koko brittiläisen yhteiskunnan, hidasta murenemista hädin tuskin ylläpidetystä järjestyksestä lopulliseen kaaokseen.   Se herättää myös ilkikurisen ajatuksen rangaistuksesta ja ylimaallisesta väliintulosta. Kirjan alussa ensimmäinen murha tapahtuu Britannian pohjoisosissa, mutta tarinan edetessä murhaaja kulkee etelään kohti Brightonia kylväen tuhoa ympärilleen. Ehkä pirunsarvinen tuhoaja on tulossa kohti Bunnya antaakseen tälle tämän lopullisen rangaistuksen.

Bunny Munron kuolema muissa blogeissa: Upotus, Leena Lumi, Kirjoihin kadonnut, Kirjavalas                  

6 kommenttia:

  1. Minua tämä kirja kiinnosti juuri siksi, että se on Nick Caven kirjoittama. Rakastan hänen lyriikkojaan ja biisejään ja odotin jotain samaa synkkyyttä ja syvyyttä kuin niissä. Ja petyin tosi pahasti. Minusta tämä oli karsea kirja. En löytänyt kirjasta mitään "viiltävän nokkelaa". Minusta tämä oli keskinkertaisesti kirjoitettu kirja alkoholi- ja huumesekoilusta vailla minkäänasteista syvyyttä. Otsikoin sen blogissani jopa nimellä "Loputon stondis" :D

    Jos kiinnostaa lukea "lyttäykseni", sen voi tsekata tuolta:

    http://mainoskatko.blogspot.co.uk/2013/04/loputon-stondis.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin pettymykseksi. Nick Caven musiikki on upeaa ja hän on persoonana kiehtova, mutta tämä kirja ei tarjonnut minullekaan sitä, mitä häneltä odotin.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tämäpä mukava yllätys. Vastaan mielelläni kysymyksiisi jahka ehdin.

      Poista
  3. Varmaan sama haaste kuin Ompulla, mutta menköön. Blogissani on haaste sinulle :)

    VastaaPoista

Kommentti on aina iso ilo.